Olen mielenkiinnolla seurannut Suomen pyrkimystä uudistaa rahapelilainsäädäntöään. Kuten jo tiedämme, niin tavoitteena on edelleen jatkaa yksinoikeuteen perustuvassa järjestelmässä niin, että monopolitoimija Veikkauksella olisi edelleen mahdollisuudet kanavoida rahapelien kysyntää omaan tarjoamaansa. Veikkaus ei voi kuitenkaan tehdä enää mitä tahansa, vaan tarjontaan tulee entistä enemmän rajoituksia, jotta vastuullisuutta voidaan lisätä ja sitä kautta mahdollisimman paljon ehkäistä rahapeliongelmien syntymistä. Tavoitteet kuulostavat hyviltä, mutta toteutus ontuu pahasti ja lopputulema ei vaikuta enää olevan tätä päivää.

Tarkennettu ehdotus uudesta arpajaislaista saatiin valmiiksi vihdoin huhtikuussa. Koska tavoiteaikataulu, laki voimaan 2022 alusta, on niin kiireinen, niin Suomi lähetti lain saman tien EU:n notifikaatioprosessiin. Tavoitteena oli saada EU:n kanta selville heinäkuun loppuun mennessä, jotta lakiin ehdittäisiin tehdä mahdolliset tarkennukset niin, että se tulisi eduskunnan käsittelyyn heti syysistuntokauden alussa syyskuussa.

Menettelyssä kiirehdettiin niin, ettei prosessiin kuuluvaa lainsäädännön arviointilausuntoa ehditty liittää mukaan. Lainsäädännön arviointineuvosto antoi myöhemmin kriittisen lausunnon arpajaislakiesityksestä. Neuvoston mukaan esitys on teknisesti valmisteltu hyvin, mutta siinä ei ole selvitetty muissa EU-maissa käytössä olevaa lisenssipohjaista rahapelijärjestelmää. Ehdotettujen toimenpiteiden vaikutuksia ei ole myöskään analysoitu riittävästi tai lainkaan. Vaikuttaa siis siltä, että päätökset on tehty ensin ja sitten niille on vain kirjoitettu perustelut.

Uusi arpajaislaki sisältää mm. esityksen muille rahapeliyhtiöille kuin Veikkaukselle tapahtuvien rahansiirtojen estosta. Lakiesityksen perusteluissa estoilla arvioidaan olevan vähän vaikutusta Veikkauksen kanavointikykyyn ja tuottoihin. Arviointineuvosto toteaa ”Näin ollen valittu keino ei mahdollisesti ole kovin tehokas ongelmapelaamisen vähentämiseksi”. Miksi tällaista pankeille suurta työtä vaativaa lainsäädäntöä suunnitellaan? Suomalaisten asiakkaiden rahaliikenteen estämisestä aiheutuisi pankeille ja maksuvälitysfirmoille jopa suuremmat kulut kuin Veikkaus mahdollisesti saisi lisätuottoja. Jos maksujen blokeerauksella ei pyritä vähentämään peliongelmia, eikä lisäämään Veikkauksen tuottoja, niin mikä voi olla syynä tällaiseen ehdotukseen, joka lähtökohtaisesti on jo länsimaalaista ajatusmaailmaa vastaan?

Lakiesityksen perusteluissa ei ole myöskään kerrottu, minkälaisia vaikutuksia lailla olisi Ahvenanmaan peliyhtiön PAF:n nettiliiketoimintaan Manner-Suomessa asuvien asiakkaiden osalta. Tiedän, että rahaliikenteen estämisellä olisi dramaattisia vaikutuksia PAF:n toimintaan, joka pahimmillaan saattaisi loppua kokonaan. Tällä olisi iso vaikutus koko Ahvenanmaalle, joka saa yhtiön toiminnasta vuosittain noin 20 M€ tuotot. Rahansiirtoja on erittäin vaikeaa estää PAF:lle niin, ettei se koskisi myös yhtiön täysin luvallista rahapelitoimintaa Ahvenanmaan mantereella sekä laivoilla. Sellaiset toimet, joilla rahaliikenne estettäisiin myös laivoille ja Ahvenanmaalle, olisivat Ahvenanmaan itsehallintolain vastaisia, eikä sellaista päätöstä voida antaa.

Jos rahansiirtojen esto ei koskisi PAF:ia, niin se ei voisi myöskään koskea muita rahapeliyhtiöitä, jotka kohdistavat Suomeen korkeintaan saman tason asiakastoimenpiteitä, mm. suomenkieliset pelisivut ja asiakasviestit, kuin PAF tekee. Yhtiöitä tulee kohdella yhdenvertaisesti. Mikäli PAF:ia kohdellaan eri tavoin kuin muita, vahvistaa se Suomen tilanteeksi duopolin, joka ei ole EU-lainsäädännöllisesti hyväksyttävää. Tällainen tilanne johtaisi käytännössä Suomen rahapelijärjestelmän romuttumiseen.

Suomen arpajaislakiesitys on kohdannut ”odottamattomia” haasteita EU:n notikaatioprosessissa. Tosin itselleni ei ainakaan ollut mikään yllätys, että Maltan valtio kyseenalaisti ehdotuksen. Sen sijaan vakavuusaste, jolla Malta asian teki, yllätti ainakin jonkin verran. Prosessissa on mahdollista pyytää lisätietoja ja ottaa asia pöydälle kuukauden ajaksi. Tätä ainakin itse odotin Maltalta. Mutta Malta on nyt mennyt astetta pidemmälle ja on antanut asiasta ”Detailed opinion”-lausunnon, johon Suomella on nyt aikaa reagoida kolmen kuukauden ajan. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että arpajaislakiesitys voi tulla eduskuntaan aikaisintaan lokakuun lopussa. Lain saamiselle läpi niin, että se tulisi voimaan ensi vuoden alusta, tulee todella kiire.

Malta esittää lausunnossaan epäilyä Suomen ilmoittamista syistä kokonaismuutokselle. Suomi on ilmoittanut, että lainsäädäntöä uudistetaan, jotta rahapelaamiseen liittyviä ongelmia voidaan ehkäistä nykyistä paremmin. Malta kyseenalaista sen, että monopoli olisi paras vaihtoehto tämän toteuttamiseksi ja peräänkuuluttaa tutkimustietoa asiasta. Kuten jo olen useaan otteeseen todennut, niin käsitykseni mukaan valmisteluprosessissa ei ole edes tutkittu muita mahdollisia vaihtoehtoja. On siis mielenkiintoista nähdä, miten Suomi perustelee monopolin ehkäisevän ongelmia paremmin kuin lisenssimallit.

Malta toteaa myös, että Suomen suunnittelemat markkinointirajoitukset ja maksujen blokeeraukset ovat EU-sopimusten vastaisia, jolloin Suomen pitää pystyä osoittamaan, että vähemmät toimenpiteet eivät riitä. Suomen lainperusteluissa ei ole mitään tutkimustietoa, jolla voitaisiin osoittaa näin isojen toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus ja oikeasuhteisuus. EU-tuomioistuin on todennut, että vaikka valtiot voivat rajoittaa rahapelien tarjoamista alueellaan, näiden rajoitusten on oltava perusteltuja ja niiden on oltava oikeasuhteisia ja sopivia yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomen pitäisi nyt siis pystyä osoittamaan, että sillä on todellinen tarve toimia vastoin EU:n yleisiä periaatteita.

Olin yllättynyt siitä, ettei Malta kiinnitä lausunnossaan mitään huomiota suunniteltuun uuteen kansainväliseen B2B-liiketoimintaan. Odotin, että joku taho kyseenalaistaa varmasti tällaisen suunnitelman tilanteessa, jossa Suomi jatkaa edelleen omalla markkinallaan yksinoikeuteen pohjautuvaa rahapelitoimintaa. Merkitseekö tämä sitä, että asia on kaikkien puolesta ok, vai onko kyseessä ”juoni”, jossa asiaan puututaan vasta kyseisen B2B-toiminnan alkaessa?

Kaiken kaikkiaan Suomen hallituksen tavoitteena on ollut vahvistaa Veikkauksen asemaa. Uudella lainsäädännöllä kuitenkin enemmän vaarannetaan kuin suojellaan rahapelimonopolia. Tämä tietysti nopeuttaa väistämättä edessä olevaa siirtymistä lisenssijärjestelmään. Mielestäni paras ratkaisu olisi, että nykyisen arpajaislakiesityksen annettaisiin raueta. Saman tien pitäisi kuitenkin aloittaa uusi valmistelu, jossa myös muut vaihtoehdot analysoitaisiin kunnolla, jolloin päätös Suomen rahapelijärjestelmästä tehtäisiin faktapohjaisesti. Samassa yhteydessä voitaisiin myös purkaa nykyinen Veikkauksen tuottojen jakomalli ja siirtää rahapelituottojen jako normaaliin budjettikäytäntöön.