Monopolin loppu

Julkaisin tämän tekstin jo englanniksi, mutta tässä on vielä suomenkielinen versiokin, koska asian luulisi kiinnostavan erityisesti suomalaisia lukijoita.

Kotimaani, Suomi, on Norjan lisäksi ainoa läntisen Euroopan maa, jossa vielä koko rahapelitoiminta perustuu monopolijärjestelmään. Joitakin vuosia sitten Norjassa harkittiin vakavasti järjestelmän muuttamista, mutta lopulta maa päätyikin päinvastaiseen ratkaisuun ja alkoi vain vahvistaa yksinoikeusjärjestelmää. Suomi päätyi samaan ratkaisuun, jonka seurauksena mm. aiemmat kolme rahapeliyhtiötä yhdistettiin yhdeksi monopoliyhtiöksi. Tuo uusi yhtiö, Veikkaus, on nyt toiminut pian kuusi vuotta, ja tulokset ovat olleet kaikkea muuta kuin toivottuja.

Mikä monopolijärjestelmässä on vikana ja mitkä ovat epäonnistumisen syyt Suomessa? Ensin on syytä selittää muutama perusasia.

Yleinen tosiasia on, että monopoli vähentää liiketoimintaa, koska markkinatalous ei pääse toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Monopoli siis aiheuttaa tehottomuutta, jota itse asiassa on pidetty rahapeliliiketoiminnan kontrolloinnissa hyvänä asiana. Rahapelaaminen on liiketoiminta, joka monen maan lainsäädännön mukaan on ollut lähtökohtaisesti kiellettyä, ja jonka valtio on sitten poikkeusluvalla antanut jonkun yhtiön hoidettavaksi. Perusajatuksena on ollut rajoittaa toimintaa merkittävästi ja näin suojella ihmisiä rahapelaamisen lieveilmiöiltä. Tällainen toiminta tuotti tuloksia tilanteessa, jossa liiketoimintaa tehtiin vain asiamieskanavassa, mutta internetin myötä tilanne muuttui radikaalisti.

Yleisesti ajatellaan, että rahapeliliiketoiminnan tekeminen ja vastuullinen toiminta ovat toisiaan poissulkevia asioita. Tämä on lähtökohtaisesti virheellinen ajatusmalli. Rahapelien myynnin suuruudella ja peliongelmien määrällä ei ole suoraa korrelaatiota keskenään. Lisääntynyt rahapelien myynti ei automaattisesti lisää pelaamisesta aiheutuvien ongelmien määrää. Rahapelaamisen estämiseen pyrkivät vastuullisuustoimenpiteet eivät ole paras mahdollinen tapa peliongelmien ehkäisemiseen. Ongelmia pitää ehdottomasti pyrkiä vähentämään, mutta sitä varten on oltava tehokkaampia välineitä kuin pelaamisen vaikeuttaminen.

Perusajatus siitä, että monopoli itsessään ehkäisee peliongelmien syntymistä, on totaalisen väärä. Jos tuo oletus pitäisi paikkaansa, pitäisi Norjassa ja Suomessa olla vähiten peliongelmia koko Euroopassa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan tilanne on jopa päinvastainen.

Yleisellä tasolla väärät oletukset aiheuttavat virheellisiä toimintamalleja ja epärealistisia tavoitteita. Hyvän rahapelijärjestelmän toimivuus ei riipu siitä, onko järjestelmä monopoli- vai lisenssipohjainen. Uskon, että monopoli voi olla hyvä malli, mutta se vaatii toimiakseen erinomaisen regulaation, joka ymmärtää liiketoiminnan perusedellytykset oikein. Pelkkä toiminnan rajoittaminen vie järjestelmältä sen legitimiteetin asiakkaiden silmissä. Tällaisessa tilanteessa viralliset rajoitukset eivät enää toimi. Aivan vastaavasti lisenssipohjainen järjestelmä voi aiheuttaa turhia ongelmia, jos regulaatio ei ole ajan tasalla.

Mikä Suomessa on mennyt pieleen? Olen tässä asiassa hieman jäävi, koska olin itse vahvasti mukana suunnittelemassa monopoliyhtiön toimintaa, kun uusi Veikkaus aloitti vuoden 2017 alussa. Uskon silti, että pystyn analysoimaan virheitä riittävän neutraalisti, varsinkin kun olen nyt ollut jo 2,5 vuotta pois yhtiön toiminnasta.

Suomessa valtio pyrki suojaamaan monopoliin perustuvaa rahapelijärjestelmää, kun se päätti yhdistää aiemmat kolme yhtiötä (Fintoto, RAY ja Veikkaus) yhdeksi yhtiöksi. Tavoitteena oli mahdollistaa tehokkaampi liiketoiminta, kun ei enää tarvinnut ehkäistä suomalaisten yhtiöiden keskinäistä kilpailua. Oletuksena oli siis lisääntyvät rahapelituotot ja tyytyväiset asiakkaat, jotka saavat kansainvälisen tason tuotteet ja palvelut omasta yhtiöstään. Yhden yhtiön mallin uskottiin myös auttavan rahapeliongelmien ehkäisemisessä, koska asiakkaiden kokonaispelaamista ja siitä aiheutuvia haittoja voidaan seurata yhdestä järjestelmästä.

Vuoden 2017 alusta voimaan tulleessa Arpajaislaissa painotettiin vahvasti vastuullista pelaamista. Lakitekstissä todettiin, että Veikkauksen tehtävänä on rahapelihaittojen ehkäiseminen. Itse asiassa tämä oli lain mukaan peliyhtiön ainoa tehtävä! Muutoksen yhteydessä puhutuista kahdesta muusta isosta tavoitteesta, kilpailukykyinen tarjoama ja tuottotason maltillinen kasvattaminen, ei laissa mainittu sanaakaan.

Uudella Veikkauksella on ollut alusta alkaen vaikeuksia saada lupia uusiin tuotteisiin ja palveluihin. Samaan aikaan kansainväliset rahapeliyhtiöt ovat jatkaneet tuote- ja palvelukehitystään, jonka tulokset ovat olleet helposti suomalaisten asiakkaiden saatavissa internetin ja mobiilikanavan kautta. Vaikka offshore-yhtiöt eivät ole saaneet markkinoida Suomessa, niin tieto yhtiöistä on levinnyt laajalle, ja yhä suurempi osa suomalaista pelaa rahapelejä muille yhtiöille kuin Veikkaukselle. Aiemmin hyvin kanavointitehtävästään huolehtinut Veikkaus on pudonnut rahapelimaailman kehityksen kärkijoukosta. Tämän vuoksi suomalaiset rahapelien aktiiviset pelaajat ovat siirtyneet muiden yhtiöiden asiakkaiksi.

Tilanne on eskaloitunut pikkuhiljaa. Veikkauksen myynti ja pelikate ovat laskeneet yhtiön jokaisena toimintavuotena. Veikkauksen pelikate oli noin 1,8 miljardia euroa, kun yhtiö aloitti toimintansa. Tämän vuoden ennusteen mukaan pelikate on noin 1,0–1,1 miljardia. Pudotusta on tapahtunut kuuden vuoden aikana noin 40 prosenttia! Veikkauksen markkinaosuus kaikesta Suomessa tapahtuvasta rahapelaamisesta oli 90 % tasolla, mutta nyt se on enää noin 2/3. Digitaalisissa kanavissa tapahtuvasta rahapelaamisesta Veikkauksen hallussa on vain 50 %, kun se kuusi vuotta sitten oli vielä noin 73 %. Surkein tilanne on erityisen kilpailluilla alueilla, kiinteäkertoimisessa vedonlyönnissä ja online kasinopeleissä, joissa Veikkauksen markkinaosuus on vain noin kolmasosa. Tämä siis tilanteessa, jossa Suomi kiristi edelleen rahapelilainsäädäntöä vuoden 2022 alusta alkaen ja vaikeutti lisää offshore-yhtiöiden toimintaa.

Surkea liiketoiminnallinen tilanne voisi olla perusteltua edes jollain tavalla, jos päätavoitteeksi asetettu rahapelihaittojen vähentäminen olisi toteutunut. Edellinen valtakunnan tason rahapeliongelmatutkimus tehtiin vuonna 2019. Tuolloin havaittiin, että rahapeliongelmien kokonaistasossa ei ollut tapahtunut merkittävää muutosta. Sen sijaan vakavista ongelmista kärsivien pelaajien määrä oli kasvanut jonkin verran. Vuoden 2019 jälkeen Veikkauksen pelien myynti ja pelikate ovat romahtaneet. Valitettavasti joudumme odottamaan vähintään vuoden ajan ennen kuin tiedämme, miten tämä on vaikuttanut peliongelmien määrään. Seuraava valtakunnan tason tutkimus tehdään ensi vuonna, ja tulokset lienevät selvillä 2024 alkupuolella. Veikkauksen omien pienimuotoisten tutkimusten mukaan peliongelmat ovat laskeneet jonkin verran, mutta erityisen suurta muutosta ei näyttäisi tapahtuneen.

Veikkaus ei saa kehittää liiketoimintaansa ja samaan aikaan peliongelmien määrässä ei näytä tapahtuvan toivottua kehitystä. Tiukentuneiden vastuullisuusvaatimusten, mm. pakollinen tunnistautuminen ja tiukat tappiorajat, seurauksena pelaaminen Veikkaukselle on vaikeutunut. Tämän seurauksena asiakkaat ovat siirtäneet pelaamistaan yhä enemmän muille yhtiöille. Suomalaisten kokonaispelaaminen näyttää olevan koronaepidemian jälkeen hieman kasvussa, mutta samaan aikaan Veikkauksen pelikate jatkaa kovaa laskua. Uusi tiukempi monopolilainsäädäntö näyttää siis ajavan asiakkaita offshore-yhtiöille. Rahat valuvat Suomen ulkopuolelle, asiakkaat eivät enää ole Suomen viranomaisten valvonnassa, ja peliongelmien määrä ei alene.

Tilanne ei voi jatkua näin ja nyt on kaikkien kannalta parempi muuttaa Suomen rahapelijärjestelmää. Tämä mielipide kuultiin Veikkauksen toimitusjohtajalta elokuussa, kun yhtiö kertoi H1/2022 tuloksestaan. Veikkaus siis ilmoitti itse, ettei se enää koe järkeväksi jatkaa monopoliyhtiönä ainakaan kilpailluilla rahapelitoiminnan alueilla. Vastaava monopoliyhtiön ilmoitus johti nopeaa rahapelijärjestelmän muutokseen sekä Tanskassa että Ruotsissa. Poliittisten puolueiden kommenteista päätellen näin tulee tapahtumaan myös Suomessa ensi vuonna pidettävien eduskuntavaalien jälkeen.

Kukaan ei vielä tarkalleen tiedä, minkälainen Suomen uusi rahapelijärjestelmä tulee olemaan ja milloin se tulee voimaan. Yritän parhaani mukaan auttaa poliittisia päättäjiä suunnittelemaan Suomelle parhaan mahdollisen mallin, jossa lainsäädäntö ja regulaatio pohjautuvat rahapeliliiketoiminnan kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Uskon, että uusi paljon parempi lainsäädäntö saadaan Suomessa voimaan 2–4 vuoden sisällä.

How can lotteries leverage their scale in sports betting?

I have written this column for http://www.igamingbusiness.com, and they have partly edited it.

Across the globe, state lotteries have opportunities to move into sports betting, but doing so will create new challenges that only a few may be capable of addressing. How can they go about creating a thriving sportsbook?

On a global scale, lotteries are a diverse group of companies. There are huge differences between the operators, with very few unifying features. 

Broadly speaking, their exclusive right to run lottery games is the common thing that binds them. Yet when looking at the World Lottery Association’s membership, not all companies even have this monopoly position. However, in this article, I will focus on lottery companies that operate at scale, namely state lotteries.

Lotteries as a monopoly

The term “state lotteries” refers to the fact that these companies were originally under the direct control of the state and sold lottery games. Most lotteries originally sold scratch cards and Lotto (or draw-based games). It is only in the past three decades that these businesses have started to expand their product portfolios into new verticals, such as sports betting. 

Many lotteries have joined the sports betting business in the 21st century, but there are also companies in the “lottery family” whose origins actually lie in sports games. For example, all Nordic lotteries started in sports. As a result, the role of sports games in lotteries varies greatly.

The sweeping changes in gambling legislation in the US market have prompted discussions over how lotteries should react to, for example, online gambling and the possibility of launching sports games alongside scratch cards and Lotto. 

So far, there’s little commonality between different US states’ solutions to this conundrum. In many cases, US lotteries have ended up launching operations in digital channels and entering the betting vertical.

Is sports betting worthwhile for lotteries?

Is it worth lotteries joining the competition in the sports betting market? There are plenty of examples of lottery companies making a success of sports betting, even though they do not have a monopoly in that vertical. 

For example, in Europe, Greece’s OPAP and France’s La Française des Jeux (FDJ) are among the biggest operators in their respective sportsbook markets. Nordic lotteries also enjoy a significant share of their countries’ sports betting market, as do state lottery companies in Israel, Italy, Portugal, Spain, and Switzerland.

In principle, lotteries can be successful in competitive markets. Success, however, requires solutions that differentiate an operator from the competition, and you cannot be particularly successful by offering the same product as others. 

In addition, lotteries cannot compete on price by tweaking payout percentages, meaning their products are traditionally weaker than those on offer elsewhere in the market. This is hardly a good starting point for success.

Cross-sector collaborations

In gambling, as with all industries, a company looking to compete must have at least one advantage over its rivals.

Lotteries have been successful in lottery games, of course, with the help of their monopoly position. And though they do not enjoy the same status when it comes to sports betting, thanks to their lottery monopoly, these businesses already have a large customer base that knows the company and values its operations. 

This appreciation and trust can also be used in other product areas.

The most significant reason why lottery games are so popular is the size of the jackpots, which other gambling companies cannot offer. Lotteries have harnessed their large customer bases and launched games with prizes stretching into the tens of millions. 

Lotteries already understood 20 years ago that there is strength in cooperation. The companies operating in their jurisdictions do not compete with each other, making cross-sector collaboration relatively straightforward. 

Together, lotteries leveraged their strength even further to offer jackpots far larger than they could provide alone. EuroMillions and Eurojackpot games in Europe and the Mega Millions and Powerball games in the US were born as a result.

Taking cross-sector collaboration into sports betting

Lotteries could have the opportunity to collaborate in sports betting as well. However, a few things need to be clarified here. There are two product groups in betting: fixed-odds and pool-based (totalizator) games. 

In the fixed-odds game, customers play against the company, and, in that game, the company has a slight advantage of scale. 

The best example of a pool-based game is Lotto. A large number of customers participate in the game, the company gets a risk-free share of the sales, and the winning customers share the rest of the money among themselves. 

In a pool-based game, economies of scale work very well, and lotteries should focus on this.

Sportsbooks, with a few minor exceptions, only offer fixed-odds betting. On the other hand, horse race betting operators use pool-based betting in several countries, including the US. 

Thanks to this – and, of course, the lottery games – most customers know the principles of pool-based (pari-mutuel) betting. Even if the products in question are not as familiar to a fixed-odds consumer, they could still be a commercial success for lotteries. 

In this area, lotteries could also further leverage collaboration, similar to Euromillions or Powerball, to offer a product that other companies would not be able to match.

In Europe, pool betting is already common, especially in Nordic countries. And it’s already prevalent in lotteries – before the Covid-19 pandemic, about 10% of sales for European Lotteries’ (EL) members came from pool betting, with 17% from fixed odds. 

While its contribution in terms of revenue is smaller, pool betting is robust in my home country Finland, Sweden, and Norway. Spain’s SELAE and France’s FDJ also offer reasonably large pool-based games, while the UK’s football pools remain popular. 

The fixed-odds conundrum

It could therefore be possible to develop pool betting into a unique product for lotteries – a kind of sports jackpot game where customers’ primary motivation for playing is the opportunity to win a lot of money from a small bet. 

From the lottery’s point of view, it is positive that large winnings do not raise the prospect of financial risk as big fixed-odds wins would. In addition, the payout percentages of football pools, or similar games, are much lower than for fixed-odds betting.

Yet most lotteries currently offering sports betting use fixed odds. The competition in this area is particularly fierce – there are thousands of competitors doing the same. 

The profit margins for fixed odds are small, and there are plenty of profit seekers. Gambling companies offer the same matches and markets, and the number of betting events has grown exponentially in recent years. 

In the past, there were only a few betting options available for a single match, but nowadays, you can bet on hundreds of different outcomes within one match. 

All this has not significantly increased revenue from fixed-odds betting. In addition, the large number of betting opportunities often makes betting too complicated for the average sports fan. 

Active bettors are a different matter, but their number is relatively small compared to the lotteries’ customer base.

One option for lotteries could be to innovate with a simplified fixed-odds offering, one that an ordinary lottery consumer could easily understand with interest in sports. 

Successful products, it should be noted, tend to be the ones that are the simplest to use. Lotteries could whittle down the markets to the most significant sporting events each day, from which only a couple of betting markets would be made available. 

Going live

While in-play betting has expanded the range of markets offered, around 90% of stakes are placed on the winner and the final result. Lotteries could use this same idea more widely for that simplified fixed-odds product.

My purpose is not to tell lotteries what to do in the betting business but to highlight the opportunities on offer. Companies must first recognize their strengths and try to find ways to leverage them if they succeed in sports betting. 

And it seems those strengths are the power of their brand, their broad customer base, and the ease of cross-sector collaboration. 

On this basis, it is possible to develop betting products suitable for the unique operating conditions that lotteries face while maintaining that mass market appeal. Let’s face it: doing things differently but keeping it simple is a good principle for developing innovative activities.

The end of the monopoly

I have written this text for http://www.lotterydaily.com, and Charlie Horner has edited it.

Besides Norway, my home country, Finland, is the only country in western Europe where the entire gambling business is still based on a monopoly system. Some years ago, Norway seriously considered changing the system, but in the end, the country ended up with the opposite solution and only started strengthening the monopoly system. Finland reached the same solution, as a result of which the previous three gambling companies were merged into one monopoly company. That new company, Veikkaus, has been operating for almost six years, and the results have been anything but what was hoped for.

What is wrong with the monopoly system, and what are the reasons for failure in Finland? First, a few basics need to be explained.

It is a general fact that monopoly reduces business because the market economy does not get to work in the best possible way. Monopoly causes inefficiency, which has been considered a good thing in controlling the gambling business. According to the legislation of many countries, gambling is a business that has been prohibited in principle and which the state has then given an exemption to a company to operate. The basic idea has been to limit the activity significantly and thus protect people from the harmful effects of gambling. This kind of activity worked well in a situation where business was only done in the retail channel, but the situation changed radically with the internet.

It is generally thought that doing a gambling business and responsible operation are mutually exclusive things. This is fundamentally a wrong way of thinking. There is no direct correlation between gambling sales and the number of gambling problems, and increased gambling sales do not automatically increase the number of gambling problems. Responsibility measures to prevent gambling are not the best possible way to prevent gambling problems. We must definitely try to reduce the problems, but there must be more effective tools than making it more difficult to play.

The basic idea that monopoly itself prevents gambling problems is completely wrong. If that assumption were valid, Norway and Finland should have the fewest gambling problems in Europe. However, this is not the case; the situation is even the opposite.

Generally, wrong assumptions cause incorrect operating models and unrealistic goals. The functionality of a good gambling system does not depend on whether the system is monopoly or license-based. I believe that a monopoly can be a good model, but it requires excellent regulation to work, which correctly understands business fundamentals. Simply restricting the operation robs the system of its legitimacy in customers’ eyes. In such a situation, the official restrictions no longer work. Similarly, a license-based system can cause unnecessary problems if the regulation is not up to date.

What has gone wrong in Finland? In Finland, the state tried to protect the gambling system based on monopoly when it decided to merge the previous three companies (Fintoto, RAY and Veikkaus) into one company. The goal was to enable more efficient business operations when there was no longer a need to prevent competition between Finnish companies. The assumption was to increase gambling revenues and satisfy customers who receive international-level products and services from their own company. The single company model was also believed to help prevent gambling problems, as customers’ total gambling and potential problems can be monitored from one system.

The Lottery Act, which entered into force at the beginning of 2017, strongly emphasized responsible gaming. The legal text stated that Veikkaus’ task is to prevent gambling problems. In fact, this was the sole function of the gambling company by law. Not a word was mentioned in the law about the two other big goals mentioned in connection with the change, a competitive offer and a moderate increase in the level of profits.

New Veikkaus has had difficulties getting permits for new products and services from the beginning. At the same time, international gambling companies have continued their product and service development, the results of which have been easily available to Finnish customers via the internet and mobile channels. Although offshore companies have not been allowed to do marketing in Finland, information about the companies has spread widely, and an increasing number of Finns play money games for companies other than Veikkaus. Veikkaus, which used to take good care of its channeling task, has fallen from the top ranks of the development of the gambling world. Because of this, active Finnish gambling customers have moved to other companies.

The situation has escalated little by little. Veikkaus’ sales and GGR have decreased every year of the company’s operation. Veikkaus’ GGR was around €1.8bn when the company started operations. According to this year’s forecast, the GGR is about €1.0–€1.1bn. The drop has been in six years by about 40% Veikkaus’ market share of all gambling in Finland was at the 90% level, but now it is only about 2/3. Veikkaus has only 50% of gambling in digital channels, compared to 73% six years ago. The worst situation is in particularly competitive areas, in fixed-odds betting and online casino games, where Veikkaus’ market share is only about a third. That has happened in a situation where Finland further tightened gambling legislation from the beginning of 2022 and made it more difficult for offshore companies to operate.

The poor business results could even be justified in some way if the primary goal of reducing gambling problems had been realized. The previous nationwide gambling problem research was conducted in 2019. At that time, it was found that there had been no significant change in the overall level of gambling problems. On the other hand, the number of players suffering from serious problems had increased somewhat. After 2019, Veikkaus’ sales and GGR collapsed. Unfortunately, we will have to wait at least a year before we know how this has affected the number of gambling problems. The following nationwide research will be made next year, and the results will probably be known in early 2024. According to Veikkaus’ small-scale survey, gambling problems have decreased somewhat, but it does not seem that a tremendous change has occurred.

Veikkaus is not allowed to develop its business, and at the same time, the number of gambling problems does not seem to be developing as expected. Gambling has become more difficult for Veikkaus due to stricter responsibility requirements, e.g., mandatory identification and strict loss limits. As a result, customers have increasingly transferred their gambling to other operators. Finns’ overall gambling seems to be slightly increased after the Covid-19 pandemic, but at the same time, Veikkaus’ GGR continues to fall sharply. The new stricter monopoly legislation seems to be driving customers to offshore companies. The money flows outside of Finland, the customers are no longer under the supervision of the Finnish authorities, and the number of gambling problems does not decrease.

The situation cannot continue like this, and now it is better for everyone that the gambling system in Finland would change. That opinion was said by the CEO of Veikkaus in August when the company reported its H1/2022 result. Veikkaus, therefore, announced that it no longer considers it reasonable to continue as a monopoly company, at least in competitive gambling areas. A similar announcement by a monopoly company led to a rapid change in the gambling system in Denmark and Sweden. Judging from the comments of the political parties, the same will also happen after the parliamentary elections held in Finland in April next year.

No one yet knows what Finland’s new gambling system will be like and when it will come into force. I’ll try to help political decision-makers design the best possible model for Finland, where legislation and regulation are based on a comprehensive understanding of the gambling business. I believe that new, much better legislation will come into force in Finland within 2–4 years.

How can lotteries succeed against digital gambling competition?

I have written this text for http://www.lotterydaily.com, and Charlie Horner has partly edited it.

The summer vacation season is coming to an end here in Northern Europe, so here comes my new column after a two-month break. As you have noticed from my previous writings, I consider it important that the offer of lottery companies is competitive compared to other gambling operators. That is especially critical in digital sales channels, where a massive number of other companies offering gambling products are available to customers.

Many lotteries have thought the competition does not concern them because the company has a monopoly on lottery games. That kind of thinking has not been very harmful in a situation where the sale of lottery games has taken place in the retail channel because the customers have faced only a few other gambling offerings. However, the digitalization of business and the change in customers’ consumption behavior have changed the situation dramatically. Fortunately, most lotteries have already understood this change, and a reaction to the matter has begun.

It is easy to see from the statistics of World Lottery Association and European Lotteries that there are considerable differences in the digital business shares of the world’s lottery companies. At its peak, the percentage of digital business is more than half of the entire company’s operations. However, dozens of lottery companies worldwide have not even started selling their games on digital channels. In all cases, the reason for this is not in the company itself but the legislation of the country in question, but it does not eliminate the existence of the problem.

Some lotteries have deliberately delayed the start of the gambling business in digital sales channels. The reasons for such a decision have been, e.g., fear of the reactions of the retail channel, considering digital sales as an irresponsible activity, the “competition doesn’t concern us” idea, etc. According to experiences from several countries, the agents’ reactions to starting digital sales have been very moderate in the end, and no significant problems have followed. Lottery digital sales have not increased gambling problems. In fact, running a responsible gaming operation in the digital channel is easier to implement than in the retail channel because, in the digital channel, all customers play with identification. The “competition does not concern us” thinking is ridiculous and dangerous. Lottery activity is not a separate “business bubble” but part of the customers’ regular choice.

What do lotteries have to do in order to stay involved in the development and remain attractive in the eyes of their customers? Short-term solutions depend on the company’s current starting point. Suppose a large part of the lottery’s business already comes from digital channels. In that case, the tools for operational development are entirely different from those of a company just starting the digital business. I will return to these concrete solutions a little later.

My university professor taught us that a company could improve its weaknesses by doing the same as others but doing so does not gain a competitive advantage. A successful company always needs at least one competitive edge over other companies participating in the competition. Lotteries have had at least two traditional competitive advantages. Lottery’s retail sales channel is the most expansive gambling sales network in several countries. Lotteries have also offered the highest jackpots in the gambling market, which have interested customers. In addition, the lottery profits to the beneficiaries and the responsible brand of the companies have brought a competitive advantage. Lottery’s strengths are still there, but they are not enough because there have become too many weaknesses in the operation.

People are used to doing their affairs more and more on digital channels. Entertainment and leisure consumption, in particular, has moved quickly to the digital age. Gambling products are a product group that is very easy to sell in digital channels because games are not about the physical product. Because of this, the supply of gambling games on the internet and mobile channels has exploded during the 21st century. Customers are offered an enormous number of games that are more entertaining to play than traditional lottery games. The availability of games is easy, so customers can decide where and when to play. If lotteries do not offer games on the same principle, they will develop a competitive disadvantage. By starting digital sales, lotteries, therefore, do not gain an advantage over other gambling operators, but in this way, they prevent the occurrence of a business disadvantage.

Lottery, which is planning to start selling its games on digital channels, has a lot of help available. Benchmarking and best practices information is available from other lotteries. The traditional technology suppliers of the lottery world also offer technology solutions for digital channels. In addition, several technology providers specializing in digital channels have entered the market. In addition to the technology solutions needed for sales and running games, there are also, e.g., technologies and services related to data and customer relationships. In the end, starting operations is quite simple, as long as the legal issues have been solved.

The most advanced lotteries in the digital gambling business are hardly satisfied just being in the business. Their aim is certainly to be better than other gambling operators in at least some aspects. Working with traditional technology suppliers of the lottery world has been a challenge. Because of this, many developed lotteries have ended up in a multi-supplier situation, where companies try to use the best providers on the market in different areas and no longer acquire all technology from one supplier. The best data and customer solutions are not necessarily found in the same place as the best game technology. The same situation applies to games and related services.

New game studios have entered the gambling business, developing entertaining games those interest customers. For one reason or another, there have been far fewer new game producers in the lottery game area than in other game verticals. I know that lottery games can be developed to interest customers significantly more than they do now, also in digital channels. So far, just a few companies have realized that. I follow with great interest what, for example, my former employer Veikkaus’ new subsidiary Fennica Gaming accomplishes in this area. I believe that by developing new responsible and entertaining lottery games, lottery companies can gain a competitive advantage and succeed in the digital gambling competition.

The role of the state in the gambling industry

I have written this text for http://www.ice365.com and they have partly edited it.

In this column, I will look at the activities of states in the field of gambling, though I’m well aware that each nation has its own approach and desires for legal gambling.

For example, the EU has granted member states significant control over gambling. Because of this, or thanks to it, gambling activities in EU countries differ markedly from one to the next, more so than almost all other areas of business. 

When we assess the activities of states in the gambling business, it is worth recalling that gambling is, in principle, a potentially dangerous activity that can cause significant problems for some consumers. 

For this reason, gambling is regulated all over the world, and there is no desire to make the sector free from regulatory scrutiny. The methods and degrees of regulation, on the other hand, vary greatly from country to country.

At one end of the spectrum are countries where gambling is prohibited entirely, such as in several Middle Eastern countries, or those with Islam as the prevalent religion. 

The starting point for many other countries is that gambling is prohibited, but special permits can be issued for it.

A number of markets have permitted gambling through a monopoly model, from which it has gradually transitioned to allowing different activities from a wider range of licensed operators.

When considering the different gambling systems, it is important to acknowledge these historical developments, because this helps to explain countries’ differing approaches.

States have several different roles and interests in the gambling business. It is the entity that enacts and organizes the regulation of laws in the country, and because gambling has been a restricted activity, many states have been responsible for operating gambling under the monopoly model. 

The gambling monopolies have thus been under the direct control of the state, in which case the country has been the main beneficiary – and the profits from gambling are enormous, of course.

Hence, states have a very high financial interest in controlling and managing the revenue from gambling, which they can then redistribute to their chosen causes. Minimizing the disadvantages of gambling is also a key goal, as the state often has to cover the cost of treatment for those who suffer gambling harm. 

But with differing goals and expectations, there are often conflicts between different stakeholders. In general, there will be a variety ministries dealing with different products and verticals – there are only a few countries in which all gambling is centralized under a single ministry. 

That is why, for example, increasing financial profits and reducing the number of gambling problems is viewed as a contradiction in many countries, leading to conflicting and unclear regulatory policy for the industry.

Gambling is often divided into three overarching verticals: lottery, betting, and casino, each of which is subject to significantly different regulations. 

Lottery operations are generally still based on a monopoly system in which one company takes care of all operations. In most countries, this monopoly is still overseen by a state-owned entity. 

Betting can be split into sub-divisions: horse and sports betting. In many countries, there has been a de-facto monopoly for horse betting, where racetracks and betting operators have worked in tandem. 

This differs from sports betting, where there have traditionally been several operators competing, which has also been true of the casino business. Thus, monopoly systems have traditionally been more common in lottery operations than in sports betting and casino operations.

When analyzing European gambling regulatory frameworks, it is easy to see that the lottery business tends to have remained close to the monopoly model, rather than opening up to private operators. State-owned companies run the activities, or the state has direct ownership while awarding operating rights to one provider through a tender process. 

In contrast, monopoly systems for betting and casino operations are few and far between. Of the European countries, only Finland and Norway continue to operate all gambling activities based on a monopoly system.

As I said before, the EU has given its member states a great deal of decision-making power when it comes to gambling policy. The precondition is that the legislation must comply with the general principles of the EU and that restrictions on doing business must be justified. 

The premise is that gambling activities can be regulated and restricted to prevent gambling problems. That is an understandable and acceptable principle, but is it being put into practice?

In general, a monopoly model is an inefficient way of running the business activity and is therefore a worse system than the free competition, or in the case of gambling, a license-based model. However, a monopoly can be defended, if it can be proven to be more effective in preventing gambling problems than the license-based model. 

However, this is not backed up by studies, which show little evidence of fewer gambling problems in countries with gambling monopolies. 

But the effectiveness of preventing gambling harm cannot be the only deciding factor in the value of a regulatory model. But in an increasingly digital industry, the jury is also out on the licensing model – traditional borders no longer have the same significance as they did ten years ago. This online shift has posed regulators with challenging questions they have not yet properly answered. 

When the rationale for a gambling monopoly in an EU member state should be to prevent harm, one may rightly ask why that model is only prevalent for lotteries. After all, studies show that traditional lottery games cause little or no gambling harm. 

In contrast, online casino, particularly slot machines, is often said to be the most harmful gambling product. Yet online casinos are regulated through the licensing model almost everywhere. 

This discrepancy is explained in part by historical reasons but certainly also through states’ financial interests – the lottery has been a goldmine for many nations. Revenue from lottery games can account for around 60% of a country’s gambling spending, compared to 5% to 10% for sports betting and casino. 

The private gambling operators’ lobbying efforts, which have sought to and succeeded in breaking the digital betting and casino monopoly, have undoubtedly also had an impact. Lottery games have not been part of the product range of these private companies, so legal battles have therefore not centered on lottery operations.

What will happen in the future? I’m not even trying to answer that, but I’m sure the change will continue. 

The weight of responsibility in gambling is growing strongly, which is why states’ legislative and regulatory roles will be maintained and even strengthened. But it is important to note that states are fundamentally unsuited to owning commercially significant activities. 

It would be best for all stakeholders that states will give up direct ownership of gambling companies. If operations still need to be tightly controlled, a limited number of licenses is a better solution than a state-owned monopoly.

Vastuullisuuden pitää olla aitoa ja tarkoituksenmukaista

Olen aiemminkin kirjoittanut vastuullisuuden merkityksestä lottery toiminnassa. Uskon, että peliyhtiön on mahdollisuus kääntää vastuullisuus kilpailueduksi muihin yhtiöihin verrattuna, mutta tämän asian toteutuksessa tulee olla todella huolellinen. Nyt näyttää olevan merkkejä siitä, että vastuullisuusvaatimukset menevät niin pitkälle, että ongelmatonta pelaamistakin rajoitetaan niin paljon, että lottereiden taloudelliset tulokset romahtavat. Miten tällainen tilanne voitaisiin ehkäistä?

Kuten olen moneen kertaan todennut, niin rahapelaaminen on lähtökohtaisesti vaarallista toimintaa, joka voi aiheuttaa kuluttajille suuria ongelmia. Tämän vuoksi valtiot ovat päätyneet rajoittamaan rahapelitoimintaa merkittävästi, eikä tämä teollisuuden ala ole oikeastaan missään täysin vapaan liiketoiminnan piirissä. Toimintaa varten tarvitaan lisenssi, joillain alueilla on käytössä monopoli, tai toiminta on kielletty kokonaan. Kaikkien näiden järjestelyiden perustarkoituksena on suojella kuluttajia rahapelaamisen ongelmilta. Vasta toissijaisena tavoitteena on kerätä toiminnan avulla tuloja valtioiden kassaan.

Kuluttajien suojelu on tärkeää, mutta kuinka pitkällä siinä pitää mennä? Tarkoituksenani ei ole vähätellä rahapelaamisesta aiheutuvia ongelmia, mutta totean silti, että pelaaminen ei ainakaan nykyisellä tasolla aiheuta ongelmia noin 90–95 prosentille ihmisistä. Onko yhteiskunnan siis rajoitettava myös vähintään kohtuullisen terveellä pohjalla olevaa toimintaa? Jos on, niin riittääkö, että toimintaa rajoitetaan vain suoran regulaation piirissä olevissa yhtiöissä. Lotteryt kuuluvat aina näiden yhtiöiden joukkoon, ja joissakin maissa, kuten Suomessa ja Norjassa, ne ovat ainoita rajoituksen piirissä olevia yhtiöitä.

Osallistuin 1990-luvun puolivälin paikkeilla ensimmäisen kerran rahapeliongelmia käsittelevään tilaisuuteen. Puhujien joukossa oli ruotsalainen alan tutkija Thomas Nilsson, joka muistaakseni totesi, että peliyhtiöt eivät voi juuri mitään sairaanloisista peliongelmista kärsiville ihmisille. Nämä ongelmapelaajat löytävät aina jostain pelattavaa, vaikka viralliset peliyhtiöt tekisivät mitä tahansa. Sen sijaan peliyhtiöiden velvollisuutena on pyrkiä ehkäisemään riskiryhmässä olevien kuluttajien luisuminen vakavista ongelmista kärsivien joukkoon. Pidän edelleen tätä ajatusta oikeana toimintalinjana, vaikka en tiedä, onko Nilsson enää itse tätä mieltä. Jotenkin tuo ajatus sopii minun omaan ”maalaisjärkeeni”.

Käytännön ongelmaksi on nyt muodostumassa rajoitukset, jotka koskevat kaikkea säätelyn piirissä olevaa rahapelaamista. Useissa maissa on otettu käyttöön pelaamista koskevia päivä- ja kuukausirajoja, jotka ovat kaikki asiakkaille samansuuruisia. Ihmisten varallisuustasot ja sen kautta pelaamiseen käytettävät rahat ovat kuitenkin vaihdelleet todella paljon. Toiselle ihmiselle 100 euron tappio on jo liikaa, kun samaan aikaan toiselle ihmiselle 1000 euroa ei merkitse mitään. Yhteisten tappiorajojen vuoksi osa ongelmattomasta pelaamisestakin siirtyy regulaation ulottumattomissa oleville yhtiöille. Tämän lisäksi näyttää siltä, että vakavista peliongelmista kärsivät asiakkaat pelaavat myös mustan markkinan peliyhtiöille.

Jotta yhteiskunta voisi saavuttaa perustavoitteensa eli peliongelmien tehokkaan ehkäisyn ja jopa vähentämisen, tulisi niin suuri osuus pelaamisesta kuin mahdollista saada regulaation piiriin. Tämän vuoksi rahapelijärjestelmän toimivuuden tärkein mittari on järjestelmän kanavointiaste. Tutkimuslaitos H2GC on julkaissut mielenkiintoisia tietoja eri maiden järjestelmien kanavointiasteista. Maa, jossa virallisen valvonnan piirissä on 20 prosenttia koko rahapelaamisesta, on väistämättä epäonnistunut totaalisesti rahapelijärjestelmänsä rakentamisessa. Mielestäni vain ne maat, joissa kanavointiaste on minimissään 80 prosentin luokkaa, voivat olla edes jollain tavalla tyytyväisiä järjestelmäänsä. Korkea kanavointiaste ei automaattisesti auta rahapeliongelmien ehkäisemisessä, mutta se on perusedellytys sille, että ongelmiin edes voidaan päästä käsiksi.

Vaikuttaa siltä, että monissa maissa valtio pyrkii nyt estämään rahapelaamista, jotta peliongelmia voidaan vähentää. Tämä voisi periaatteessa olla toimiva tapa, jos rahapelaamisesta kertyvistä tuotoista ei tarvitse välittää. Käytännössä tällainen estämisstrategia voisi toimia kunnolla vain siinä tapauksessa, että pyrkimyksenä on lopettaa rahapelaaminen kokonaan. Rahapelaamisen tiukka kriminalisointi ja lain aktiivinen valvonta voisi johtaa edes kohtuullisiin tuloksiin. Tällöin loppuisi kuitenkin myös viihdyttävä ja ongelmaton pelaaminen. Itse asiassa vaaraton pelaaminen saataisiin todennäköisesti loppumaan lähes kokonaan, mutta ongelmia aiheuttava pelaaminen tulisi erittäin todennäköisesti jatkumaan, koska olemassa olevaa massiivisen suurta globaalia mustaa markkinaa ei saataisi kuitenkaan suljettua.

Tilanne näyttää ainakin joissakin maissa valtiollisten lottery-yhtiöiden kannalta huolestuttavalta. Regulaattorin tiukentuneet vastuullisuusvaatimukset kohdistuvat ennen kaikkea lottery-yhtiöiden toimintaan, joka lähtökohtaisesti on jo vastuullisempaan kuin muiden rahapeliyhtiöiden toiminta. Perinteiset lottery-pelit aiheuttavat vähemmän peliongelmia kuin muut rahapelaamisen alueet. Näin siis vaarallisin pelaamisen alue jää vähemmälle regulaatiolle kuin vaarattomampi toiminta. Tiukentuneet pelirajat vähentävät lottereiden tuottoa, joten pahimmassa tapauksessa peliongelmat eivät vähene yhtään ja valtioiden saama tuotto pienenee ja osa siitä siirtyy yksityisten reguloinnin ulottumattomissa oleville peliyhtiöille.

Viestinnällisesti on tärkeää, että asiakkaat ymmärtävät rahapelaamisen luonteen ja siihen liittyvien rajoitusten syyt ja seuraukset. Kun näin on, niin asiakkaiden on paljon helpompi hyväksyä toimintaan liittyvät erityispiirteet. Tällöin toiminnan vastuullisuuden merkitys voi oikeasti vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen. Tällaisessa tilanteessa lotteryt voivat saavuttaa toiminnan aidolla vastuullisuudella merkittävää kilpailuetua niihin peliyhtiöihin nähden, jotka eivät välitä vastuullisuudesta tai tekevät toimenpiteitä korkeintaan näennäisesti. Ilman asiakkaiden hyväksyntää tapahtuvilla pakotetuilla vastuullisuusvaatimuksilla, jotka usein kohdistuvat vain rajoitettuun peliyhtiöjoukkoon, ei voida saavuttaa hyviä tuloksia.

Can a lottery be an international operator?

I have written this text for http://www.lotterydaily.com and it is partly edited by Conor Porter.

Lottery companies have traditionally been directly state-owned or at least controlled by the states. The companies have operated in one country and mainly sell lottery games on an exclusive basis. However, the situation has changed in many ways in the 21st century. The digitalization of business has reduced the importance of traditional land borders and made it possible to start new types of business. As a result, competition in the gambling market has intensified, which has also affected lottery companies operating on a monopoly basis.

Economies of scale work very well in the gambling business. Expanding market areas will do little to increase costs for selling games on digital channels. Adding new gambling verticals to the product range increases costs one-time, but these additional costs are also marginal compared to the volume of the total operations. In economic terms, the gambling business could eventually end up in a so-called natural monopoly, with the largest company dominating the entire gambling market in the world. Therefore, there would be a very considerable economic and competitive benefit from economies of scale.

The gambling industry also seems to be of interest to companies traditionally operating in other sectors. To my knowledge, media companies, in particular, have analyzed the possibilities of expanding their operations into the gambling industry. There have even been rumors that the “Big 5” companies, or at least some of them, are considering joining the gambling business. However, there is already an internal consolidation in our industry, where technology suppliers have sought the operator’s role and a few operators have started a B2B business.

The lottery world may still be reasonably at ease, but there are already many signs of a change in traditional activity in our area as well. Most lotteries have started selling their games on digital channels, several companies have expanded their product range beyond lottery games, technology vendors operate games in several markets, ownership of lottery has been shifted to private investors, and Lottoland-type companies have mixed up the monopoly on traditional lottery games.

How should lotteries react to a changed situation? Traditionally, the lottery world has sought to resolve issues through legislation, which has been primarily a defensive struggle in which states have sought to secure the status of their “dairy cows” through laws and regulations. This kind of thinking is still prevalent in many countries, but luckily, lotteries have also been able to change. Keeping up with developments requires a critical review of your own operations and the ability to make the necessary changes. Many times an attack is the best defense. So could lotteries take over from other markets?

As I have said in my previous columns, defining a lottery is pretty challenging these days. The product ranges, operating principles, and ownership bases of the companies in the lottery organizations (EL, WLA) are very different. At the extreme are directly state-owned companies that sell lotto games and scratch cards only through retail channels in their own countries. On the other side are privately-owned companies that operate all gambling products in all channels and many different countries. Therefore, the operation of lotteries cannot be generalized in any way. I will now focus on that other extreme, the members of the lottery world who have entered the international competition.

Among the member companies of the European Lotteries organization, there are at least three different types of models to implement internationalization. The ownership base of lottery companies has changed, and private investors have joined. An example of such a change is the public listing of the French lottery operator FDJ on the stock exchange, in which state ownership of the company fell to a 20-25% level. Another even fresher and more interesting example is the acquisition of SISAL, an Italian company in which Flutter Entertainment, one of the giants of the gambling world, became the owner of the lottery company. Another change occurred years ago when another traditional Italian lottery operator, Lottomatica, and technology supplier IGT (GTech) merged. The FDJ, SISAL, and IGT have in common doing the gambling business in different roles and different countries.

FDJ and IGT are also examples of another way for lotteries to go international. These companies sell gambling-related technology to other gambling companies. For IGT, this has been the company’s core business, but for the FDJ, it is a significant change in which the traditional lottery has expanded into another industry. Years ago, the FDJ made acquisitions to acquire technological know-how aimed at developing better tools for its operations. As FDJ developed a larger entity from its technical solutions, the company established a new subsidiary, FDJ Gaming Solutions, to sell these technologies primarily to other lotteries. An example of a similar type of business is Camelot, which operates the UK lottery on an exclusive basis but at the same time sells technology and consulting services to other lotteries through its subsidiary Camelot Lottery Solutions. The newest entrant to such activities is my former employer Veikkaus, which has a monopoly on all gambling in Finland. Fennica Gaming, which is 100% owned by Veikkaus, started operations a month ago, and the company’s goal is to sell self-developed games and technology to other gambling companies.

A third exciting model for implementing the internationalization of gambling is to expand B2C operations to other countries. The best example of this in the European lottery world is the Czech lottery company SAZKA, which currently operates internationally under the name Allwyn. The company has bought holdings in several European lotteries. In addition to the Czech Republic, Allwyn operates in Austria, Cyprus, Greece, and Italy. In addition to these, the company is competing for the UK lottery license with Camelot and SISAL. At least Allwyn is not yet in a position to take full advantage of economies of scale in its lottery operations, as the laws of the countries in which it operates do not allow this. However, the situation could change significantly if the lottery business moves from a monopoly to a license-based system.

It is already clear that a company operating a lottery in a country on a monopoly basis may also operate internationally. That, of course, requires a group structure in which international operations are handled through another company. Therefore, expansion of the business is possible, but it involves, e.g., significant competition law challenges, at least as long as the lottery operates under a monopoly. It is interesting to note that the most active expanders have been the forerunner and most advanced lotteries. Does this mean that others will follow them in this area as well?

Mitä valtiot hakevat rahapelitoiminnasta?

Yleistän tässä kirjoituksessa valtioiden toimintaa rahapelitoiminnan alueella, vaikka tiedän hyvin, että valtioiden toiminnan välillä on todella suuria eroja. Esimerkiksi EU on jättänyt jäsenmailleen suuren päätäntävallan rahapelaamiseen liittyvissä asioissa. Tämän vuoksi, tai ansiosta, EU-valtioiden rahapelitoiminnoissa on paljon enemmän eroja kuin on millään muulla liiketoiminnan alueella. Alkoholipolitiikka saattaa olla toinen vastaavan kaltainen toiminnan alue, jolla on jäsenmaiden kesken suuria eroja.

Kun arvioimme valtioiden toimintaa rahapeliliiketoiminnassa, niin on syytä muistuttaa, että rahapelaaminen on lähtökohtaisesti vaarallista toimintaa, joka voi aiheuttaa osalle kuluttajista suuria ongelmia. Tämän vuoksi rahapelaamista säädellään kaikkialla maailmassa, eikä sitä ole haluttu vapauttaa täysin vapaaksi liiketoiminnaksi. Säätelytavat ja -asteet sen sijaan vaihtelevat maittain hyvin paljon.

Säätelyn ääripäänä ovat maat, joissa kaikki rahapelaaminen on kiellettyä. Tällaisia maita ovat mm. useat arabimaat sekä yleisesti vahvan islamin uskon maat. Monen muunkin maan lähtökohtana on, tai on ainakin ollut, että rahapelaaminen on kiellettyä, mutta sitä varten voidaan antaa erityislupia. Useissa maissa rahapelaaminen on aloitettu monopolijärjestelmän pohjalta, josta se on pikkuhiljaa siirtynyt lisenssipohjaiseen toimintaan. Valtioiden erilaisia rahapelijärjestelmiä pohdittaessa on hyvä tunnistaa historian kehitys, koska se selittää eroavaisuuksia hyvin.

Valtioilla on useita rahapeleihin liittyviä erilaisia rooleja ja intressejä. Valtio säätää maassa noudatettavat lait ja järjestää niiden valvonnan. Koska rahapelaaminen on ollut rajoitettua toimintaa, niin useissa maissa pelaaminen on aloitettu valtion itsensä toimeenpanemana. Rahapelaamisen monopolit ovat siis olleet suoraan valtion kontrollissa, jolloin valtio on saanut toiminnasta kertyvät tulot itselleen. Kuten tiedämme, niin rahapelaamisen tuotot ovat globaalisti ajatellen valtavat, joten valtioilla on erittäin suuri taloudellinen intressi kontrolloida ja hallita pelaamisesta kertyviä tuottoja, joita se voi sitten jakaa edelleen haluamiinsa kohteisiin. Rahapelaamisesta aiheutuvien haittojen minimointi on myös valtioiden tavoitteena, koska ongelmien hoidosta aiheutuvat kustannukset tulevat monissa maissa valtioiden hoidettaviksi.

Koska valtioilla on useita erilaisia rahapelaamiseen liittyviä intressejä, niin on aivan luonnollista, että noiden hyvin erilaisten tavoitteiden välille on syntynyt usein ristiriitoja. Yleensä eri osa-alueita hoitavat eri ministeriöt, ja vain harvoissa maissa koko rahapelaamiseen liittyvä toiminta on keskitetty yhden ministeriön alaisuuteen. Tämän vuoksi esimerkiksi taloudellisen tuoton lisääminen ja peliongelmien määrän vähentäminen on monissa maissa esiintyvä ristiriita, joka aiheuttaa tempoilevaa ja epämääräistä rahapelipolitiikkaa.

Rahapelitoiminta jaetaan usein kolmeen isompaan kokonaisuuteen, jotka ovat lottopelit, vedonlyönti ja kasinopelit. Näiden pelitoiminnan alueiden säätelyissä on useimmissa maissa suuria eroja. Lottopelitoiminta perustuu edelleen globaalisti monopolijärjestelmään, jossa yksi yhtiö huolehtii koko toiminnasta. Suurimmassa osassa maita tämän monopolitoiminnan pyörittäjänä on edelleen valtion omistama yhtiö. Vedonlyönti voidaan jakaa kahteen osaan; hevospelaaminen ja urheiluvedonlyönti. Hevospelaamisen alueella on ollut käytännössä monopolitilanne, jossa raviradat ja erityiset peliyhtiöt ovat pyörittäneet hevospelitoimintaa omalla alueellaan. Sen sijaan urheiluvedonlyönnissä on perinteisesti ollut useita yhtiöitä, aivan kuten on ollut tilanne myös kasinobisneksessä. Vedonlyönnissä ja kasinotoiminnassa monopolijärjestelmät ovat siis perinteisesti olleet selvästi harvinaisempia kuin lottopelitoiminnassa.

Euroopan rahapelijärjestelmiä analysoitaessa on helppo huomata, että lottopelitoiminta hoidetaan edelleen monopolin pohjalta. Valtionyhtiöt pyörittävät toimintaa tai sitten valtio on myöntänyt suoraan tai kilpailutuksen kautta toiminnan yhden yrityksen hoidettavaksi. Sen sijaan vedonlyönnissä ja kasinotoiminnassa monopolijärjestelmä on käytössä enää harvoissa maissa. Euroopan maista vain Suomi ja Norja hoitavat edelleen kaiken rahapelitoiminnan monopolijärjestelmän pohjalta.

Kuten jo edellä totesin, niin EU on antanut jäsenmailleen suuren päätösvallan rahapelipolitiikan alueella. Edellytyksenä on, että lainsäädäntöjen tulee noudattaa EU:n yleisiä periaatteita ja liiketoiminnan rajoitusten tulee olla perusteltuja. Lähtökohtana on, että rahapelitoimintaa voidaan säädellä ja rajoittaa, kun tarkoituksena on ehkäistä pelaamisesta aiheutuvia ongelmia. Tämä on ymmärrettävä ja hyväksyttävä periaate, mutta toteutuuko se käytännössä?

Yleisesti ottaen taloudellisen toiminnan pyörittämisessä monopoli aiheuttaa aina tehottomuutta ja on sen vuoksi huonompi järjestelmä kuin vapaa kilpailu, tai rahapelien tapauksessa lisenssimalli. Monopolia voidaan kuitenkin puolustaa, jos sen avulla voidaan lisenssimallia paremmin ehkäistä pelaamisesta aiheutuvia ongelmia. Tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan voida osoittaa, että monopolijärjestelmän maissa olisi vähemmän peliongelmia kuin lisenssimaissa. Tästä ei voida päätellä järjestelmien hyvyyttä, koska avainasemassa on toiminnan käytännön tason regulaatio eli valvonta ja ohjaus. Itse järjestelmämalli ei sinällään vielä tuota mitään tuloksia. Kaiken lisäksi liiketoiminnan digitalisoituminen on aiheuttanut sen, että perinteisillä valtioiden rajoilla ei ole enää samanlaista merkitystä kuin niillä oli vielä kymmenen vuotta sitten. Tämä on aiheuttanut toiminnan regulaatioille haasteita, joihin ne eivät ole osanneet tai pystyneet vastaamaan.

Kun EU:n jäsenvaltion monopoliin perustuvan rahapelijärjestelmän perusteluna tulisi olla peliongelmien ehkäiseminen, niin voidaan aiheellisesti kysyä, miksi monopoli on nykyään yleinen vain lottopeleissä? Tutkimusten mukaan perinteiset lottopelit eivät aiheuta peliongelmia juuri lainkaan. Sen sijaan eniten peliongelmia aiheuttavat online kasino- ja raha-automaattipelit kuuluvat lähes kaikkialla lisenssijärjestelmään. Tätä ristiriitaa selittää historialliset syyt, mutta varmasti myös valtioiden taloudelliset intressit. Lottopelitoiminta on ollut useille valtioille kultakaivos. Lottopeleistä saatava pelikate on ollut jopa 60 % luokkaa, kun vastaava taso vedonlyönnissä ja kasinopeleissä on 2-10 %. Vaikutusta on varmasti ollut myös yksityisten peliyhtiöiden lobbauksella, joka on pyrkinyt ja onnistunut murtamaan monopolit digitaalisen kanavan vedonlyönnissä ja kasinopeleissä. Lottopelit eivät ole kuuluneet yksityisten peliyhtiöiden tuotevalikoimaan, minkä vuoksi lainsäädännöllisiä taisteluita ei ole nähty lottopelitoiminnassa.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? En edes yritä antaa vastausta siihen, mutta olen varma, että muutos tulee jatkumaan. Vastuullisuuden painoarvo rahapelaamisessa on vahvassa kasvussa, minkä vuoksi valtioiden lainsäädännöllinen ja regulatiivinen rooli tulee säilymään ja jopa vahvistumaan. Sen sijaan valtiot ovat lähtökohtaisesti huonoja omistamaan liiketaloudellisesti merkittävää toimintaa. Tämän vuoksi olisi kaikille parasta, että valtiot luopuisivat suorista rahapeliyhtiöiden omistuksista. Jos toimintaa pitää edelleen tiukasti kontrolloida, niin rajoitettu lisenssimäärä on parempi ratkaisu kuin valtionyhtiön hoitama monopoli.

Keeping it in the family: Changing relationships in the lottery sector

I have written this text for www.ice365.com, and it is partly edited by Robin Harrison-Millan.

The lottery sector was once made up of state-owned monopolies, all with similar interests – and usually an aversion to the private sector. But as businesses evolve through spin-offs, acquisitions, and public listings, is there such thing as the ‘lottery family’ in 2021?

I remember how surprised I was when I moved from a horse betting company to a lottery in the mid-1990s. I hadn’t expected the lottery not to maximize business results. This commercially-minded young man was somewhat shocked to have to press the brakes so that sales would not have grown too much after the economic depression.

Another equally significant surprise was the attitude prevailing in the lottery business. There was a perception among the company’s management and employees that “we are better than any other gambling company”. The lottery saw itself as on a different moral plane to horse betting and casino operators. Pretty quickly, that attitude fixed itself in my mind too.

When I was involved in international cooperation between lotteries, I noticed this attitude was global, and not just a Finnish specialty. The lotteries organized, and continue to hold, an annual congress that brought together several hundred lottery leaders.

In retrospect, those congresses were like a religious ceremony to emphasize the right and superiority of one’s own cause over other gambling operators. Lotteries think that, in particular, the casino business has been bad, almost sinful, but lottery games have been harmless and good for customers.

Until recently, ‘gambling’ was a ‘forbidden word’ at lottery events. So, according to lottery people, lottery games have not been gambling but gaming.

The development of technology and business has changed the way lotteries operate, and the situation in many countries is different from what it was just over 25 years ago. My own company, Veikkaus, was one of the first companies to jump into the digital business when we launched an internet gaming offering as early as the end of 1996. Before that, we have already added sports betting to our product range. All Nordic lotteries followed the same development path.

Business development and customer-oriented thinking spread to many other lottery companies. Many companies’ directors and experts understood that lottery games are part of a larger business entity. It is not just about gambling but also about spending on entertainment and leisure.

Although that was understood in many lotteries, the word ‘competition’ also found itself on the list of ‘forbidden words’ for a long time. Almost all lotteries have the exclusive right to operate lottery games in their own jurisdictions.

Therefore, the thinking was the lottery cannot compete with other companies because it is not possible for a monopoly company. Such thinking created a dilemma where lotteries sought to increase market share at the operational level, but at the same time talked like a monopoly.

Today, the operations of lotteries are more divergent. Unfortunately, some companies still cling to that 90s mindset. The business has been developed, but only in the field of lottery games.

I have often compared the activities of these companies to a state office, where the most important task of officials is to avoid mistakes. It has been impossible for such lotteries to succeed in an increasingly fierce competition. At the very other extreme are those lotteries that operate purely commercially.

These companies follow precisely the same business principles as any large private gambling operator. The state office-type lotteries and public-listed companies have little in common, although they still belong to the ‘lottery family’.

Almost all companies inside the lottery organizations, such as the European Lotteries, have exclusive rights to lottery games. In fact, these companies have nothing else in common anymore.

Lotteries are used to planning things together, although business cooperation is generally limited to a few joint lottery products. The best-known examples of collaboration in Europe are the EuroMillions and EuroJackpot lottery games.

Although there are hardly any other joint projects, lotteries have been willing to work together, despite differences in how businesses are run. The state office-type lottery, under strict state control, is ready to discuss cooperation with a listed lottery business. But at the same time, a private gambling operator with a background in sports betting will still be considered a ‘bad’ company.

We heard some exciting news just before Christmas. One of the gambling giants, Flutter Entertainment, announced that it would buy the Italian company Sisal. Flutter counts the likes of Paddy Power, Betfair, Sky Bet, PokerStars and FanDuel among its brands.

To lotteries these are all seen as dangerous ‘gambling’ – rather than ‘gaming’ – brands. On the other hand, Sisal is part of the ‘lottery family, although its activities and ownership have always deviated from the mainstream of lotteries.

Sisal participates in the EuroJackpot game together with the Nordic, German, and many other European lotteries. Now, suddenly, Flutter is involved in that collaboration. How well can such an operator mentality fit into this lottery group? Will Flutter become a member of the ‘lottery family’ after the Sisal acquisition, or will that group begin to disintegrate?

Another interesting example of a change in the Lottery family is the tender process for the next UK National Lottery license. Camelot, Sazka, and Sisal, the largest European lottery companies, competing for the contract.

In principle, the cooperating companies have become each other’s worst potential competitors, although they do not yet compete with each other in business terms. It hasn’t been long since the directors of these three companies sat on the board of the European Lottery Association, where they were planning measures against private operators.

There is stiff competition for billion-pound businesses against partners that sit in the same organization. All three of these lotteries are owned by private investors, further increasing the weight of the business in strategic choices. Can such companies again be satisfied members of the lottery family after the UK competition as before? I doubt it, but perhaps that’s not a bad thing.

The time for traditional ‘lottery family’ thinking is over. Instead, I think new, slightly smaller groups may form among the existing lotteries, which will still be able to work together among themselves.

Cooperation should be developed between companies in a similar fashion. There is a much better basis for cooperation if the companies’ goals and values are identical. Lotteries that are state-owned and only allowed to operate lottery games have very little in common with the private companies that offer all gambling verticals across all channels.

As I said earlier, the values of a state lottery and a public-listed company are not likely to be a “match made in heaven”.

I believe that the cooperation between the lotteries will continue, but the nature of that cooperation is likely to change. Not all lotteries can and do not even want to, enter into open competition in the gambling market. It is important that companies operate based on their values and strategies and find suitable partners for that.

Vähentääkö Suomen uusi arpajaislaki peliongelmia?

Kirjoitin tämän kolumnin rahapelialan digitaaliseen www.lotterydaily.com julkaisuun ja teksti julkaistiin englanniksi 4.1.2022. Koska asia koskee lähinnä Suomea, niin kirjoitin nyt saman tekstin suomeksi.

Aloitan vuoden 2022 kirjoittamalla oman kotimaani Suomen rahapelijärjestelmän tilanteesta. Kirjoitin noin vuosi sitten ehdotetusta uudesta arpajaislaista, joka oli silloin lähdössä EU:n notifikaatioprosessiin. Suomen eduskunta hyväksyi tuon uuden lain juuri ennen joulua ja laki tuli voimaan 1.1.2022. Laissa on muutamia kohtia, joille on annettu siirtymäaika, minkä vuoksi osa uudistuksista toteutetaan vasta viimeistään vuoden 2023 aikana.

Hallitus on kertonut, että uuden arpajaislain tarkoituksena on auttaa Suomen säilyttämään rahapelien yksinoikeusjärjestelmä ja samalla mahdollistaa rahapeleistä aiheutuvien haittojen vähentäminen. Aiemmin faktisena tavoitteena on ollut myös rahapeleistä valtiolle ja edunsaajille kerättävien tuottojen optimointi, mutta nyt näyttää siltä, että tästä tavoitteesta on luovuttu. Vastuullinen pelaaminen on siis Suomen rahapelijärjestelmän selkeä uusi virallinen päätavoite. En kuitenkaan ole varma, että uusi laki auttaa saavuttamaan tämän tavoitteen.

Ennen kuin perustelen näkemystäni siitä, että uusi laki ei ole hyvä ratkaisu, käyn läpi lain myötä Suomessa muuttuvia asioita. Uuden lain myötä offshore-rahapeliyhtiöiden (ulkomaiset yhtiöt & PAF) toiminta tulee olemaan Suomessa entistä hankalampaa. Suomalaiset asiakkaat saavat edelleen pelata ulkomaisille peliyhtiöille, mutta yhtiöt eivät saa markkinoida ja suunnata myyntitoimenpiteitä Suomeen. Markkinointirajoitukset koskevat nyt myös yksittäisiä henkilöitä. Tällä muutoksella pyritään estämään erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa lähinnä julkisuuden henkilöiden harjoittamaa toimintaa. Markkinointikiellon osalta on haasteena se, että laissa ei ole riittävän tarkasti määritelty sitä, mikä katsotaan markkinoinniksi ja myynninedistämiseksi.

Rahapelitoiminnan valvoja, Poliisihallitus, ylläpitää mustaa listaa yhtiöistä, joiden se katsoo rikkoneen markkinointikieltoa. Mikäli peliyhtiö ei muuta toimintaa, jonka regulaattori on katsonut laittomaksi, joutuu yhtiö mustalle listalle. Suomen on tarkoitus ottaa vuoden 2023 alusta alkaen käyttöön rahansiirtojen estot, jolla estetään suomalaisten asiakkaiden rahansiirrot offshore-yhtiöille. Pankkien ja maksuvälitysyritysten tulee estää rahansiirrot niille yhtiöille, jotka ovat joutuneet Suomen mustalle listalle. Tavoitteena oli myös estää rahansiirrot toiseen suuntaan eli peliyhtiöiltä asiakkaille. Tätä estoa ei kuitenkaan voitu toteuttaa, koska perustuslain tulkinnan mukaan asiakkailla on oikeus saada voitot laillisesti pelatuista peleistään. Koska pelaaminen ulkomaisille yhtiöille on edelleen laillista, niin voittojen maksua ei voida estää.

Äkkiä ajatellen saattaa näyttää siltä, että uusi arpajaislaki pyrkii suojelemaan monopoliyhtiö Veikkauksen toimintaa. Näin ei kuitenkaan käytännössä tapahdu. Veikkauksen toiminnalle tulee lisää rajoituksia. Yhtiön markkinointia rajoitetaan, pelaamisen määrälle tulee rajoituksia, vuoden 2023 loppuun mennessä kaikki rahapelaaminen on mahdollista vain tunnistautuneille asiakkaille, raha-automaattien määrää supistetaan paljon jne. Kaikkien näiden toimenpiteiden tavoitteena on vähentää Suomen rahapeliongelmien määrää.

Edellä mainitut toimenpiteet ovat jo aiheuttaneet merkittävän laskun Veikkauksen tuotossa. Suomen valtio ja edunsaajat saivat vielä muutama vuosi sitten rahapeleistä vuosittain noin 1,2 miljardin euron rahasumman. Nyt tuo summa on laskenut jo noin 700 miljoonan euron tasolle, eikä uusi laki tuo tähän tilanteeseen parannusta. Suomalaiset ovat kyselytutkimusten mukaan tukeneet rahapelien monopolijärjestelmää poikkeuksellisen vahvasti. Laaja edunsaajaverkosto on saanut monopoliyhtiön tuottoja vuosittain noin miljardi euroa, ja tuo verkosto on ollut suurin syy monopolijärjestelmän puolustamiseen. Nyt nuo syyt puolustaa järjestelmää ovat ainakin vähentyneet merkittävästi.

Veikkaus saa uuden lain myötä joitakin pieniä helpotuksia toimintaansa, mutta niiden tuottoja lisäävä vaikutus on kuitenkin korkeintaan muutamia kymmeniä miljoonia euroja. Tämän lisäksi Veikkaus saa nyt oikeuden perustaa B2B liiketoimintaan keskittyvän tytäryhtiön, josta odotetaan pitkällä tähtäimellä kymmenien miljoonien eurojen vuosituottoja. Uusi yhtiö keskittynee myymään rahapelituotteita ja niitä tukevia teknologisia ratkaisuita toisille peliyhtiöille. En voi tätä asiaa kommentoida neutraalisti, koska erimielisyys toiminnan sisällöstä oli suurin syy Veikkauksesta irtisanoutumiseeni. Joka tapauksessa toivotan onnea uuden yhtiön pyrkimyksille!

Uudesta laista aiheutuu siis harmia offshore-yhtiöille, monopoliyhtiö Veikkaukselle ja sen nykyisille edunsaajille. Tavallisten asiakkaiden näkökulmastakin laki aiheuttaa ainakin jonkin verran harmia, eikä siinä olen keskimääräisen asiakkaan kannalta mitään erityisen hyvää. Uusi arpajaislaki voi kuitenkin olla hyvä ratkaisu, jos se auttaa saavuttamaan valtion suurimman tavoitteen eli peliongelmien määrän laskun. Suomi on nyt selkeästi valinnut linjan, jossa rahapeleistä saatavilla tuotoilla ei ole enää samanlaista merkitystä kuin aiemmin. Vielä muutama vuosi sitten Veikkaus joutui tasapainoilemaan omistajansa ristiriitaisten tavoitteiden välillä, kun valtio odotti samaan aikaan lisää tuottoja ja vähemmän peliongelmia.

Avainkysymys on siis, tuleeko peliongelmat vähenemään Suomessa uuden lain myötä. Toivottavasti näin käy, mutta en ole siitä lainkaan varma. Virallisten tutkimusten mukaan noin kolme prosenttia suomalaisista kärsii peliongelmista, ja vajaat prosentti vakavista ongelmista. Tämä peliongelmien taso on pysynyt suunnilleen samana lähes koko 2000-luvun ajan. Veikkaus tekee omaa epävirallista rahapeliongelmien määrän seurantaa. Yhtiön tutkimusten mukaan peliongelmien määrä on vähentynyt koronaviruksen aikana hieman alle kahden prosentin tasolle. Suomen peliongelmista suurin osa on aiheutunut raha-automaattitoiminnasta. Nyt automaattien määrän vähentäminen, niiden pelaamisen salliminen vain rekisteröityneille asiakkaille sekä kyseisten laitteiden väliaikainen sulkeminen koronan takia ovat todennäköisesti parantaneet peliongelmien tilannetta. Uuden lain mukaan Veikkaus voi edelleen pitää raha-automaatteja kaikkialla Suomessa niin kutsutuissa avoimissa tiloissa kuten supermarkettien aulatiloissa, kahviloissa ja huoltoasemilla.

Nykyisessä monopolijärjestelmässä viranomaisen mahdollisuus valvoa toimintaa kohdistuu käytännössä vain monopoliyhtiöön. Uuden lain myötä regulaattori saa jonkin verran välineitä ja resursseja puuttua myös offshore-yhtiöiden toimintaan. Suomen rahapelaamisesta suuntautuu jo noin 1/3 muille yhtiöille kuin Veikkaukselle. Digitaalisissa kanavissa ulkomaisten yhtiöiden, mukaan lukien ahvenanmaalainen PAF, markkinaosuus on jo noin puolet. Joissakin tuoteryhmissä, kuten kiinteäkertoimisessa vedonlyönnissä, Veikkauksen markkinaosuus on enää korkeintaan neljännes. Pelaamista koskevat pelirajat eivät siis ulotu offshore-yhtiöihin, jolloin kenelläkään ei ole käsitystä yksittäisten ihmisten pelaamisen volyymeistä. Tässä tilanteessa mahdollisten peliongelmien ennalta ehkäiseminen on erittäin vaikeaa.

Suomessa järjestetään eduskuntavaalit huhtikuussa 2023. Sitä ennen emme saa virallisia tietoja uuden arpajaislain vaikutuksista peliongelmiin, mutta joku käsitys asiasta toivottavasti kuitenkin on. Edunsaajien saamat rahat eivät todennäköisesti enää tule suoraan Veikkauksen tuotosta vuoden 2024 alusta alkaen. Jos siis käy niin, että peliongelmat eivät vähene, edunsaajat eivät enää puolusta voimakkaasti Veikkauksen monopolia ja offshore-yhtiöiden markkinaosuus jatkaa kasvuaan, niin todennäköisyys siitä, että uusi eduskunta tekee päätöksen lisenssijärjestelmään siirtymisestä, on erittäin suuri. Ennustan, että Suomi seuraa Ruotsin tietä noin viiden vuoden sisällä.