RAVIALA PUHALTAA YHTEEN HIILEEN?!

This blog is about the future of Finnish horse racing/trotting and it is in Finnish. Please, let me know if you think that Google translator doesn’t help you to translate it. Tämä kirjoitus on julkaistu SHKL:n Hevosenomistaja-lehdessä joulukuun puolivälissä.

Kirjoittelen tätä tekstiä keskiviikkona 25.11.20 alkuillasta hieman puutteellisilla tiedoilla. Suomen Hippoksen valtuuskunta on tänään pitänyt kokoustaan Jyväskylässä ja nykymenon mukaisesti myös virtuaalisesti. Kokouksessa on valittu Hippokselle uusi puheenjohtaja Kari Eriksson ja kolme muuta hallituksen jäsentä – onnittelut valituille! Vaikka puheenjohtajan vaihtuminen on iso uutinen, niin itselleni mielenkiintoisin asia on kuitenkin alalle hyväksytty uusi strategia. Olen erittäin tyytyväinen, että Hippoksen valtuuskunta oli ajan tasalla ja ymmärsi hyväksyä koko ravialan tärkeimmän esityksen! En ole vielä kyseistä pakettia koskaan nähnyt, mutta aika paljon olen siitä kuullut ja yritän nyt hahmotella sen perusteella alamme tulevaisuutta. Huhupuheiden perusteella niin ei pitäisi tehdä, mutta tällä(kin) kertaa uskon minulla olevan riittävän hyvät tiedot.

Merkittävä muutos edelliseen strategiaan on sen kattamassa kokonaisuudessa. Aiemmin Hippos on hyväksynyt Suomen Hippoksen strategian, mutta tällä kertaa kyseessä on isompi kokonaisuus eli Suomen ravialan strategia. Hippoksen tuore toimitusjohtaja Sami Kauhanen on rautainen ammattilainen monella eri osa-alueella, joista yksi on ehdottomasti strategiatyö. Nyt toivottavasti voimme jo korjata tämän osaamisen hedelmiä. Uskon, että strategiatyö on tehty ammattimaisesti laajoineen sidosryhmien haastattelukierroksineen. Pieni kritiikki kuitenkin prosessille siitä, ettei ainakaan minulle ole vielä selvää, keitä on haastateltu ja millä perusteella heidät on valittu. Kaikkia ei tietenkään voi kuulla, mutta olisin olettanut, että esimerkiksi SHKL ja Ravivalmentajat olisivat kuuluneet tähän ryhmään…

Ravialan isoja kysymyksiä

Kuten tunnettua, on raviurheilun tulevaisuuden suhteen ilmassa niin monia isoja kysymyksiä, ettei niitä kaikkia voi tähän edes listata. Tässä on kuitenkin joitakin tärkeimpiä, jotka nousivat myös esille strategiatyötä varten tehdyissä sidosryhmäkyselyissä.

  • Miten raviurheilu saadaan pidettyä yleisesti hyväksyttynä toimialana ja harrastuksena? Lajimme imago ei ole tunnetusti ollut paras mahdollinen ja nykyisin vallalla olevat megatrendit kuten vastuullisuus ja eläimiin liittyvät huolet eivät ainakaan paranna tilannetta.
  • Miten raviurheilu saadaan pidettyä kiinnostavana lajina myös tulevaisuudessa? Haasteena on jo pitkään ollut uusien harrastajien saaminen mukaan, mutta aivan yhtä iso huoli on nykyisten harrastajien (sisältää myös ammattilaiset) pitäminen mukana. Alan tulevaisuuden pitää näyttää niin kiinnostavalta, että lajin parissa halutaan ja voidaan edelleen jatkaa.
  • Mistä saadaan jatkossa alan rahoitus? Veikkauksen negatiivisen tuloskehityksen ja harmaalta näyttävän tulevaisuuden vuoksi asiasta on keskusteltu paljon. Keskustelu on keskittynyt jopa liikaa tuohon Veikkauksen pelituotosta tulevaan noin 40 miljoonaan euroon ja siitä mahdollisesti lähivuosina poistuvaan 8–15 miljoonaan. Pitää kuitenkin muistaa, että me hevosenomistajat rahoitamme alaa vuosittain jopa 160 miljoonalla eurolla. Miten taataan, että meillä on kiinnostusta jatkaa lajin harrastamista myös tulevina vuosina?
  • Miten koko raviala saadaan puhaltamaan yhteen hiileen ja toimimaan yhdessä kohti yhteisiä tavoitteita? Raviala on valitettavasti iät ja ajat tunnettu erilaisista kuppikunnista, jotka ajavat ensisijaisesti omaa etuaan, joka saattaa olla ristiriidassa alan kokonaisedun kanssa. Alan kehityksen kannalta on kriittistä, että raviradat, liitot, valmentajat, omistajat ja muut alan tärkeät toimijat saadaan edistämään yhteistä etua.
  • Miten huolehditaan alan kehittämisestä? Tehdään niin kuin aina ennenkin on valitettavan helppo tapa toimia. Vähenevien resurssien tilanteessa on pakko uskaltaa tehdä valintoja ja suunnata resursseja pienempään määrään kohteita. Kaiken lisäksi panostusten tulee myös hyödyntää tulevaisuutta, joten osa rahasta pitää suunnata investointeihin, jotta alaa saadaan modernisoitua.

Strategia ohjaa tulevia toimenpidepäätöksiä

Kuten jo totesin, niin en ole nähnyt valtuuskunnan hyväksymään strategiaa. Sillä ei ole kuitenkaan kovin suurta merkitystä, koska strategian tehtävänä on määritellä toiminnan isot tavoitteet. Strategian pitää myös sisältää valintoja isoista asioista, mutta sen tehtävänä ei ole kuvata yksittäisiä toimenpiteitä. Käytännössä strategia ei vielä saa aikaiseksi mitään, vaan se toimii tärkeimpänä ohjenuorana tulevia toimenpiteitä varten. Oikein toimivan hallituksen ja toimivan johdon tulee päätöksiä tehdessään varmistaa, että toimenpiteet perustuvat valittuun strategiaan ja tukevat sen tavoitteita. Jos toimenpiteet eivät ole valitun strategian mukaisia tai ne eivät tue sen tavoitteita, ei kyseisiä asioita saa tehdä, vaikka ne yksittäisinä asioina vaikuttaisivat hyviltä. Muussa tapauksessa strategian saa heittää roskakoriin.

Tärkeä vaihe tulevaisuutta ajatellen on strategiasta johdettavat toimenpiteet, jotka tulevat ajoittumaan usealle vuodelle. Toimenpiteiden myötä päästään konkreettiselle tasolle, jolloin me alan harrastajat näemme, mistä ravialan strategiassa lopulta on kysymys ja pystyykö se vastaamaan alamme isoihin kysymyksiin.

Toimitusjohtaja Kauhanen totesi lokakuun loppupuolella Hevosurheilu-lehden haastattelussa, että primääritarkoitus on ylläpitää hevosenomistajien kiinnostusta alaa kohtaan, jotta he jaksavat edelleen panostaa rahaa. Tämä on tärkeää, jotta me ostamme edelleen hevosia, jolloin kasvattajat hyötyvät ja koko ala kehittyy yhdessä! Kaiken kaikkiaan kysymys on välillisesti noin 15 000 ihmistä työllistävästä alasta ja sen tulevaisuuden hyvinvoinnista. Emme siis puhu mistään pikku asioista.

Mikä luo uskoa hevosen omistamiseen?

Iso kysymys on alan rahoituksen järjestäminen. Nykyisestä palkintotasosta ei kovin paljon voi vähentää, vaikka tietysti kaikkien on osallistuttava talkoisiin, jos uusia tulolähteitä ei löydetä. Veikkauksen tippuvien tuottojen korvaamiseen pitää löytää vaihtoehtoja joko valtion kassasta tai sitten ravipelien uudelleen järjestelystä.

Hevosenomistajilla tulee olla mahdollisuus harrastaa raviurheilua joka puolella Suomea. Kaikilla, joilla on hyvä hevonen, tulee olla halutessaan mahdollisuus kilpailla hyvistä palkinnoista kohtuullisella etäisyydellä asuinpaikastaan. Kohtuullisen etäisyyden määrittely ei ole selvää, mutta sopiva etäisyys voisi olla esimerkiksi 200 km.

Raviala tarvitsee sekä laajaa harrastajapohjaa että huipputason ammattilaisia. Ilman toista ryhmää ei toinenkaan ryhmä voi jatkaa harrastustaan nykyisellä tasolla. Tarvitsemme siis myös ehdottomasti huippupalkinnoilla ajettavia suurkilpailuja mutta myös harrastamiseen sopivia matalamman profiilin raveja.

Tärkeää olisi myös huomioida meitä omistajia nykyistä enemmän. Kysymys ei välttämättä ole edes rahasta vaan palveluasenteesta. Kanta-asiakasohjelmat ovat nykypäivää kaikessa liiketoiminnassa, miksei myös raviurheilussa? Hevosenomistajille, miksei myös muille sidosryhmille, voitaisiin luoda kanta-asiakasjärjestelmä, jossa aktiiviset toimijat voisivat saada enemmän palveluita joko lisämaksua vastaan tai jopa automaattisesti.

Hevoskaupan tekemiseen liittyy niin paljon epämääräisyyttä ja vääriä mielikuvia, että asiaa pitäisi selkeyttää ja yksinkertaistaa. Voitaisiinko Suomeen luoda kauppapaikka, jossa hevoskaupasta tulisi nykyistä läpinäkyvämpää? Mahdollisten uusien omistajien saaminen mukaan ainakin helpottuisi merkittävästi. Voisiko alan keskusjärjestö olla tässä toimeenpanevana moottorina?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s