Vastuullisuuden pitää olla aitoa ja tarkoituksenmukaista

Olen aiemminkin kirjoittanut vastuullisuuden merkityksestä lottery toiminnassa. Uskon, että peliyhtiön on mahdollisuus kääntää vastuullisuus kilpailueduksi muihin yhtiöihin verrattuna, mutta tämän asian toteutuksessa tulee olla todella huolellinen. Nyt näyttää olevan merkkejä siitä, että vastuullisuusvaatimukset menevät niin pitkälle, että ongelmatonta pelaamistakin rajoitetaan niin paljon, että lottereiden taloudelliset tulokset romahtavat. Miten tällainen tilanne voitaisiin ehkäistä?

Kuten olen moneen kertaan todennut, niin rahapelaaminen on lähtökohtaisesti vaarallista toimintaa, joka voi aiheuttaa kuluttajille suuria ongelmia. Tämän vuoksi valtiot ovat päätyneet rajoittamaan rahapelitoimintaa merkittävästi, eikä tämä teollisuuden ala ole oikeastaan missään täysin vapaan liiketoiminnan piirissä. Toimintaa varten tarvitaan lisenssi, joillain alueilla on käytössä monopoli, tai toiminta on kielletty kokonaan. Kaikkien näiden järjestelyiden perustarkoituksena on suojella kuluttajia rahapelaamisen ongelmilta. Vasta toissijaisena tavoitteena on kerätä toiminnan avulla tuloja valtioiden kassaan.

Kuluttajien suojelu on tärkeää, mutta kuinka pitkällä siinä pitää mennä? Tarkoituksenani ei ole vähätellä rahapelaamisesta aiheutuvia ongelmia, mutta totean silti, että pelaaminen ei ainakaan nykyisellä tasolla aiheuta ongelmia noin 90–95 prosentille ihmisistä. Onko yhteiskunnan siis rajoitettava myös vähintään kohtuullisen terveellä pohjalla olevaa toimintaa? Jos on, niin riittääkö, että toimintaa rajoitetaan vain suoran regulaation piirissä olevissa yhtiöissä. Lotteryt kuuluvat aina näiden yhtiöiden joukkoon, ja joissakin maissa, kuten Suomessa ja Norjassa, ne ovat ainoita rajoituksen piirissä olevia yhtiöitä.

Osallistuin 1990-luvun puolivälin paikkeilla ensimmäisen kerran rahapeliongelmia käsittelevään tilaisuuteen. Puhujien joukossa oli ruotsalainen alan tutkija Thomas Nilsson, joka muistaakseni totesi, että peliyhtiöt eivät voi juuri mitään sairaanloisista peliongelmista kärsiville ihmisille. Nämä ongelmapelaajat löytävät aina jostain pelattavaa, vaikka viralliset peliyhtiöt tekisivät mitä tahansa. Sen sijaan peliyhtiöiden velvollisuutena on pyrkiä ehkäisemään riskiryhmässä olevien kuluttajien luisuminen vakavista ongelmista kärsivien joukkoon. Pidän edelleen tätä ajatusta oikeana toimintalinjana, vaikka en tiedä, onko Nilsson enää itse tätä mieltä. Jotenkin tuo ajatus sopii minun omaan ”maalaisjärkeeni”.

Käytännön ongelmaksi on nyt muodostumassa rajoitukset, jotka koskevat kaikkea säätelyn piirissä olevaa rahapelaamista. Useissa maissa on otettu käyttöön pelaamista koskevia päivä- ja kuukausirajoja, jotka ovat kaikki asiakkaille samansuuruisia. Ihmisten varallisuustasot ja sen kautta pelaamiseen käytettävät rahat ovat kuitenkin vaihdelleet todella paljon. Toiselle ihmiselle 100 euron tappio on jo liikaa, kun samaan aikaan toiselle ihmiselle 1000 euroa ei merkitse mitään. Yhteisten tappiorajojen vuoksi osa ongelmattomasta pelaamisestakin siirtyy regulaation ulottumattomissa oleville yhtiöille. Tämän lisäksi näyttää siltä, että vakavista peliongelmista kärsivät asiakkaat pelaavat myös mustan markkinan peliyhtiöille.

Jotta yhteiskunta voisi saavuttaa perustavoitteensa eli peliongelmien tehokkaan ehkäisyn ja jopa vähentämisen, tulisi niin suuri osuus pelaamisesta kuin mahdollista saada regulaation piiriin. Tämän vuoksi rahapelijärjestelmän toimivuuden tärkein mittari on järjestelmän kanavointiaste. Tutkimuslaitos H2GC on julkaissut mielenkiintoisia tietoja eri maiden järjestelmien kanavointiasteista. Maa, jossa virallisen valvonnan piirissä on 20 prosenttia koko rahapelaamisesta, on väistämättä epäonnistunut totaalisesti rahapelijärjestelmänsä rakentamisessa. Mielestäni vain ne maat, joissa kanavointiaste on minimissään 80 prosentin luokkaa, voivat olla edes jollain tavalla tyytyväisiä järjestelmäänsä. Korkea kanavointiaste ei automaattisesti auta rahapeliongelmien ehkäisemisessä, mutta se on perusedellytys sille, että ongelmiin edes voidaan päästä käsiksi.

Vaikuttaa siltä, että monissa maissa valtio pyrkii nyt estämään rahapelaamista, jotta peliongelmia voidaan vähentää. Tämä voisi periaatteessa olla toimiva tapa, jos rahapelaamisesta kertyvistä tuotoista ei tarvitse välittää. Käytännössä tällainen estämisstrategia voisi toimia kunnolla vain siinä tapauksessa, että pyrkimyksenä on lopettaa rahapelaaminen kokonaan. Rahapelaamisen tiukka kriminalisointi ja lain aktiivinen valvonta voisi johtaa edes kohtuullisiin tuloksiin. Tällöin loppuisi kuitenkin myös viihdyttävä ja ongelmaton pelaaminen. Itse asiassa vaaraton pelaaminen saataisiin todennäköisesti loppumaan lähes kokonaan, mutta ongelmia aiheuttava pelaaminen tulisi erittäin todennäköisesti jatkumaan, koska olemassa olevaa massiivisen suurta globaalia mustaa markkinaa ei saataisi kuitenkaan suljettua.

Tilanne näyttää ainakin joissakin maissa valtiollisten lottery-yhtiöiden kannalta huolestuttavalta. Regulaattorin tiukentuneet vastuullisuusvaatimukset kohdistuvat ennen kaikkea lottery-yhtiöiden toimintaan, joka lähtökohtaisesti on jo vastuullisempaan kuin muiden rahapeliyhtiöiden toiminta. Perinteiset lottery-pelit aiheuttavat vähemmän peliongelmia kuin muut rahapelaamisen alueet. Näin siis vaarallisin pelaamisen alue jää vähemmälle regulaatiolle kuin vaarattomampi toiminta. Tiukentuneet pelirajat vähentävät lottereiden tuottoa, joten pahimmassa tapauksessa peliongelmat eivät vähene yhtään ja valtioiden saama tuotto pienenee ja osa siitä siirtyy yksityisten reguloinnin ulottumattomissa oleville peliyhtiöille.

Viestinnällisesti on tärkeää, että asiakkaat ymmärtävät rahapelaamisen luonteen ja siihen liittyvien rajoitusten syyt ja seuraukset. Kun näin on, niin asiakkaiden on paljon helpompi hyväksyä toimintaan liittyvät erityispiirteet. Tällöin toiminnan vastuullisuuden merkitys voi oikeasti vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen. Tällaisessa tilanteessa lotteryt voivat saavuttaa toiminnan aidolla vastuullisuudella merkittävää kilpailuetua niihin peliyhtiöihin nähden, jotka eivät välitä vastuullisuudesta tai tekevät toimenpiteitä korkeintaan näennäisesti. Ilman asiakkaiden hyväksyntää tapahtuvilla pakotetuilla vastuullisuusvaatimuksilla, jotka usein kohdistuvat vain rajoitettuun peliyhtiöjoukkoon, ei voida saavuttaa hyviä tuloksia.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s