Sisäasianministeriö julkaisi viime viikolla ehdotuksen Suomen uudeksi rahapelilainsäädännöksi. Virkamiehet ovat tehneet asiaan liittyvää valmistelutyötä lähes koko viime vuoden ajan. Työstä täytyy antaa valmistelijoille kehut, koska korona varmasti vaikeutti asiaa merkittävästi ja siitä huolimatta työ onnistuttiin tekemään annetussa aikataulussa. Työn lopputulos oli myös erinomainen, jos ottaa huomioon tehtävän toimeksiannon. Virkamiehet eivät ole vastuussa siitä, että työn poliittinen toimeksianto oli kaikkea muuta kuin järkevä.

Suomen nykyisen hallitusohjelman tavoitteena on turvata Veikkauksen yksinoikeus ja toimintaedellytykset. Tämän lisäksi tavoitteena on torjua rahapelihaittoja ja ohjata rahapelaamista Veikkauksen vastuulliseen ja valvottuun pelitarjontaan. Hallitusohjelmassa todetaan myös, että muiden rahapeliyhtiöiden markkinointiin puututaan ja etsitään keinoja rajoittaa pelaamista muiden peliyhtiöiden sivustoille.

Edellä mainittujen hallitusohjelmassa todettujen rahapelipolittiisten linjausten pohjalta Sisäministeriö asetti vuoden 2020 alkupuolella työryhmän valmistelemaan linjauksia Suomen uudeksi rahapelilainsäädännöksi. Lakiuudistuksen lähtökohtana oli, että Suomen rahapelijärjestelmä perustuu jatkossakin monopolijärjestelmään. Työryhmällä ei ollut siis mahdollisuuksia tehdä sellaista kunnollista valmistelutyötä, joka olisi analysoinut ja etsinyt Suomen rahapelijärjestelmän pohjaksi parhaan mahdollisen ratkaisun. Toimeksiannossa todettiin yksiselitteisesti, että valmistelun tulee pohjautua monopolimalliin, jolloin muissa maissa hyvin toimivia lisenssimalleja ei edes tutkittu.

Olen todennut monessa eri yhteydessä, että olen aina lähtökohtaisesti vastustanut monopoleja. Toisaalta olen Veikkaus-vuosinani oppinut ymmärtämään, että on olemassa liiketoiminnan alueita, joilla kilpailua on syytä rajoittaa. Rahapelaaminen kuuluu ehdottomasti toimintaan, jota valtioiden on syytä säädellä toimintaan mahdollisesti liittyvien ongelmien vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että monopoli olisi automaattisesti paras ratkaisu toiminnan rajoittamiseen. Mielestäni on huonoa valmistelua, jos kaikkia mahdollisia järkeviä vaihtoehtoja ei analysoida, vaan yksi tärkeimmistä asioista päätetään ilman vaihtoehtojen tutkimista. Millä perusteella Suomen hallitus voi väittää, että se on asian valmistelussa edistänyt parhaalla mahdollisella tavalla kansalaistensa etua, kun mahdollisia parempia vaihtoehtoja kiellettiin tutkimasta?

Kokonaisuutena esitys uudeksi rahapelilainsäädännöksi on suuri pettymys. Ehkä odotin liikaa, kun toivoin näkeväni asioiden muuttuvan. Nyt on sellainen fiilis, että muutoksia on luvassa vain vähän ja ne vievät monia asioita jopa väärään suuntaan. Toivottavasti edes rahapelihaittojen suhteen tapahtuu kehitystä oikeaan suuntaan, mutta en ole siitäkään aivan varma. Rahapelihaittojen määrä on nimittäin Suomessa muuttunut 2000-luvun aikana käsittämättömän vähän siihen nähden, että pelaamisen volyymi on kasvanut merkittävästi. Rahapeliongelmista kärsivien suomalaisten osuus on ollut samalla noin 3 prosentin tasolla vuodesta toiseen. Sen sijaan vakavista rahapeliongelmista kärsivien määrä on jonkin verran lisääntynyt ja tähän ikävään kehitykseen toivon nyt saatavan apua. Palaan tähän aiheeseen kohta uudelleen, kun kommentoin fyysisistä raha-automaateista tehtyjä linjauksia.

Suomen rahapelipolitiikan ydinongelma on ollut liiketoimintaan liittyvien tuotto-odotusten ja samaan aikaan asetettujen vastuullisuusvaatimusten ristiriitaisuus. Suomen valtio ei ole pystynyt päättämään, kumpaa asiaa se pitää tärkeämpänä ja sen vuoksi rahapeliyhtiöillä, viime vuosina Veikkauksella, on ollut haasteita ymmärtää, mitä omistaja niiltä haluaa. Tuotto-odotukset ovat olleet korkealla, mutta samaan aikaan välineitä kilpailuun vastaamiseen ei ole annettu käyttää. Nyt vaikuttaa ilmeiseltä, että vastuullisuus on saanut ja on saamassa suuremman painoarvon. Positiivista on, että valinta on vihdoin saatu tehtyä, mutta mielestäni se tapahtuu aivan liian myöhään ja ei riitä enää pelastamaan tilannetta. Nyt on edessä iso riski, että peliongelmat eivät kehity haluttuun suuntaan ja samaan aikaan rahapelaamisesta saatavat tulot romahtavat ja ennen kaikkea Veikkauksen tulevaisuuden kilpailukyky menetetään lopullisesti.

Rahapelaamiseen on tulossa pakollinen tunnistautuminen, joka otetaan nyt ensimmäisenä käyttöön fyysisissä raha-automaateissa. Muihin rahapeleihin tunnistautumisvaade tulee voimaan seuraavien kahden – kolmen vuoden aikana. Tämä on vastuullisen pelaamisen kannalta hyvä uudistus, mutta se on samalla uudistus, joka tulee vaikuttamaan kaikista eniten rahapelituottojen laskemiseen. Tunnistautuneen pelaamisen mahdollinen positiivinen vaikutus liiketoimintaan perustuu asiakasdatan hyödyntämiseen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Veikkauksen mahdollisuutta käyttää nykyaikaisesti toimivan liikeyrityksen tavoin dataa tullaan rajoittamaan tai jopa kieltämään. Tämä osoittaa sen, ettei päättäjillä ole ymmärrystä siitä, mitä asiakasdatalla voidaan tehdä. Sen käyttäminen ei automaattisesti ole sama asia kuin peliongelmien lisääminen! Vaikuttaa siltä, että Veikkauksen ei edes haluta enää tekevän tuloksellista liiketoimintaa vaan korkeintaan laittavan pelinsä tarjolle, kuten tehtiin joskus 1990-luvulla. Harmittaa Veikkauksen asiantuntevien työntekijöiden puolesta!

Raha-automaattitoiminnassa tapahtui viime vuoden aikana merkittäviä muutoksia. Veikkaus päätti omaehtoisesti vähentää automaattien määrää paljon. Tosin automaattien sijoituspaikkojen määrä ei vähentynyt läheskään samassa suhteessa. Lisäksi nyt voimaan tullut muutos automaattien pelaamisesta vain tunnistautuneena on hyvä asia. Uuden lakiesityksen perusteluissa todetaan, että automaattien sijoittelussa tulisi pyrkiä ratkaisuihin, jotka minimoivat toiminnasta aiheutuvat pelihaitat. Uskon, että aika moni kuitenkin toivoi hajasijoitettujen raha-automaattien poistamista yleisistä avoimista tiloista, mutta näin ei siis tule tapahtumaan. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi Suomessa automaatteja on saatu ja saadaan pitää täysin avoimissa tiloissa. Raha-automaattitoiminta sinällään on olennainen osa rahapelaamista, mutta mielestäni laitteiden paikka olisi lähinnä pelisaleissa sekä muissa ikärajavalvotuissa tiloissa Tanskan mallin mukaisesti. Näin ei tule kuitenkaan olemaan Suomessa edes uuden rahapelilainsäädännön jälkeenkään.

Ehdotetun lainsäädännön positiivisimpia uudistuksia on rahapelien markkinointiin tulevat tarkennukset. Lähtökohtana pidetään, että markkinoinnin tulisi olla maltillista ja sen pitäisi pyrkiä ohjaamaan pelaamista vähän haittoja aiheuttaviin peleihin. Nykyisen voimassa olevan lainsäädännön heikkoja kohtia on ollut markkinoinnin ja tuoteinformaation antamisen välinen määrittely. Olen aikanaan ollut itse suunnittelemassa tuota jakoa ja valmis nostamaan käden ylös virheen merkiksi. Olen tyytyväinen, että uuden lainsäädännön myötä pelikohdeinformaation jakamismahdollisuus poistuu. Hyvän lainsäädännön pitäisi sisältää mahdollisimman vähän tulkinnanvaraisuutta ja tältä osin tilanne näyttää nyt parantuvan.

Maksuliikenteen estojen käyttöön ottaminen saa verenpaineeni nousuun. Voisi olla kaikkien kannalta paras ratkaisu, etten totea tästä asiasta muuta kuin, että lukekaa Aki Pyysingin aiheesta kirjoittama blogi: https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/viisikko-blokkaa-pelkasta-rajoittamisen-ilosta . Sen verran on kuitenkin pakko todeta, että eihän tässä uudistuksessa ole mitään järkeä! Uudistuksen taloudelliset vaikutukset ovat aivan olemattomat ja tällä ei saada pelihaittojakaan laskuun, joten miksi ihmeessä tällainen typeryys tehdään? Norjan kokemusten perusteella voi todeta, että estoilla voidaan rajoittaa pankkien ja suurimpien maksunvälittäjien toimintaa, mutta niiden tilalle tulee kuin sieniä sateella uusia valvonnan ulottumattomissa olevia toimijoita.

Henkilökohtaisesti mielenkiintoisin uudistusesitys on Veikkauksen, tai oikeastaan sen tytäryhtiön, mahdollisuus aloittaa uudentyyppinen liiketoiminta. Olen itse ollut tuollaisen tytäryhtiö, Veikkaus Solutions Oy, toimitusjohtajana ja viimeisimpänä Veikkaus-työnäni valmistelemassa uudelleen uuden liiketoiminnan aloittamista. Nyt lupa-asiat näyttäisivät menevän eteenpäin ja Veikkaukselle olisi tulossa mahdollisuus perustaa tytäryhtiö muuta kuin rahapelitoimintaa varten. Tarkoituksena on, että tytäryhtiö keskittyisi pelituotteiden ja palveluiden tarjoamiseen toisille yrityksille, eikä yhtiö saisi harjoittaa kuluttajille suunnattua rahapelitoimintaa. Tämä on pitkällä tähtäimellä erinomainen asia! Pelituotteiden ja palveluiden myyntisopimukset perustuvat tänä päivänä lähes pelkästään nk. revenue share-malliin, jossa myyvän yhtiön saama korvaus perustuu siihen, paljonko ostavan yrityksen asiakkaat lopulta pelaavat kyseisiä tuotteita. Toivottavasti Suomen viranomaiset eivät tulkitse tuollaista myyntiä rahapelitoiminnan harjoittamiseksi. Suuri mahdollisuus Veikkaukselle, joka on edelleen yksi maailman parhaimmista lottery-yhtiöistä, olisi kansainvälisen B2C-toiminnan aloittaminen. Rahapelien myyminen suoraan muiden maiden asiakkaille tuottaisi varmasti merkittävän paljon enemmän kuin peliyhtiöiden välinen kauppa. B2C-toiminta ei kuitenkaan ole mahdollista suomalaisen monopolijärjestelmän vallitessa. Tässä olisi ollut yksi merkittävä lisäsyy lisenssijärjestelmään siirtymiselle.

Loppuyhteenvetona voin todeta, että vastaus otsikossa esittämääni kysymykseen on EI. Tässä uudistuksessa ei ole kokonaisuutena mitään järkeä. Pidän paljon parempana vaihtoehtona tämän esitetyn muutoksen jättämistä kokonaan väliin ja siirtymistä lisenssijärjestelmän valmisteluun. Lisenssimallin perustelut ovat oman erillisen blogin paikka. Sitä ennen yritän tarkentaa viime kesänä tekemiämme erilaisiin rahapelijärjestelmävaihtoehtoihin liittyviä laskelmia, vaikka niitä ei kukaan olekaan tilannut, eikä niistä mahdollisesti kukaan ole edes kiinnostunut, vai onko?