RAVIPELAAMISEN MUUTOS JA RAVIURHEILUN MAHDOLLISUUDET

Osallistuin maanantaina 9.3. Forssan raviradan strategiaseminaariin yhtenä alustuspuheenvuoron pitäjistä. Esitykseni tarkoituksena oli kuvata rahapelaamisessa ja hevoskilpailuissa tapahtuvaa kehitystä ja sen vaikutusta Suomen raviurheilun tulevaisuuteen. Tässä on puheenvuoroni pääsisältö vielä auki kirjoitettuna.

Kulutustrendit & rahapelaaminen

Rahapelaaminen ja raviurheilun seuraaminen ovat osa normaalia kulutuskäyttäytymistä. Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää, minkälaisia yleisiä muutoksia ihmisten kulutustrendeissä on tapahtumassa. Kuluttajien käyttäytymisen megatrendejä on aika paljon ja olen poiminut niistä kolme, joilla on varmasti paljon vaikutusta myös alamme kehitykseen.

Digitalisaatio on muuttanut ihmisten kulutuskäyttäytymistä jo paljon ja tulee muuttamaan sitä yhä enemmän. Asiointi on siirtynyt verkkoon ja erityisesti mobiilikanavaan. Tämän kehityksen seurauksena kilpailu on kiristynyt merkittävästi. Aiemmin fyysisellä sijainnilla oli suuri merkitys kulutukseen, mutta nyt esimerkiksi maiden rajat eivät enää ole kriittinen tekijä asiakkaiden valintamahdollisuuksiin. Verkossa on tarjolla satojen, ellei jopa tuhansien peliyhtiöiden tuotteita ja hevosurheilua pystyy seuraamaan monista eri maista.

Toinen merkittävä muutos on osittain sidoksissa digitalisaatioon ja se on asiakkaiden valintamahdollisuuksien kasvu. Tämän seurauksena asiakkaiden vaatimustaso on noussut. Menestyvän liiketoiminnan perusedellytys on ja tulee olemaan asiakaskokemus. Toimija, joka pystyy tarjoamaan parhaan asiakaskokemuksen, tulee menestymään varmasti. Rahapelialalla näyttää olevan menossa konsolidaatio, jossa muilla aloilla perinteisesti toimineet yrityksen ovat tulossa mukaan rahapelitoimintaan. Tällaisia uusia rahapelialan toimijoita on tulossa mm. media-alalta, jossa erityisesti urheilun tv-oikeuksia omistavat yhtiöt ovat jo aloittaneet tai ovat harkitsemassa rahapelitoiminnan aloittamista. Perinteiset rahapeliyhtiöt tulevat olemaan pulassa, jos asiakasdatan jättiläiset Google, Amazon ym. tulevat mukaan rahapelitoimintaan.

Kolmas merkittävä muutostrendi on vastuullisuuden merkityksen nousu. Turvallisuus ja toiminnan eettisyys ovat saaneet kuluttajien silmissä entistä suuremman merkityksen. Olemme saaneet tästä jo hieman esimakua myös Suomessa viime kesästä lähtien. Pidän mahdollisena, että jotkut rahapelialan toimijat voivat tehdä vastuullisuudesta itselleen kilpailuedun, jolla ne erottautuvat muista peliyhtiöistä ja menestyvät sen ansiosta. Pidän varmana, että vastuullisuuden laiminlyönti ainakin ajaa yhtiöt syviin vaikeuksiin.

Hevospelaaminen & kilpailutapahtumat

Paras määre kuvaamaan rahapelaamisen volyymia on pelikate, joka tarkoittaa ihmisten rahapelaamiseen häviämää rahasummaa (pelimyynti – maksetut voitot). Globaalin rahapelaamisen pelikatteen on arvioitu olevan tällä hetkellä reilut 400 000 000 000 eli 400 miljardia euroa. Tästä summasta noin 12 % tulee digitaalisista kanavista. Hevospelaamisen (ravit & laukka) globaali pelikate on noin 25 B€ eli noin 6 % koko rahapelaamisesta. Pelaamisen kasvu tulee käytännössä vain digikanavista ja näyttää siltä, että asiamiespisteissä tapahtuva myynti laskee lähes kaikkialla. Hevospelaaminen kehittyy muihin pelialueisiin nähden heikommin. Tutkimuslaitos H2GC ennustaa hevospelaamisen kasvava tulevina vuosina 0 – 1 % vauhdilla, mikä on selvästi vähemmän kuin muun rahapelitoiminnan kasvu. Hevospelaaminen menettää siis merkittävästi markkinaosuuttaan ja pelaaminen siirtyy nopeasti pois rataympäristöstä.

Ravi- ja laukkatapahtumien katsojamäärät laskevat ympäri maailmaa. Arkikisoissa ei käy enää juuri ketään. Ongelma ei ole siis pelkästään Suomessa. Katsomot ovat tavallisissa kilpailuissa sama niin Solvallassa, Vincennesissä kuin Englannin laukkaradoillakin. Tavallinen bulkkituote ei enää näytä kiinnostavan ketään. Sen sijaan suurkilpailuilla ja erityistapahtumilla näyttää menevän kohtuullisen hyvin ja katsojamäärät ovat edelleen korkealla. Televisioinnilla on ollut suuri vaikutus. Itse kilpailutapahtumat näkyvät paremmin kotisohvalle kuin paikan päällä katsomoon.

Suomen raviurheilun muutos

Suomen raviurheilun kiinnostavuus laskee. Yleisömäärät putoavat ja arkiravien katsomot ammottavat tyhjyyttään. Positiivista on kuitenkin se, että myös meillä suurtapahtumat näyttävät edelleen kiinnostavan yleisöä. Tässä yhteydessä suurtapahtuma tarkoittaa muutakin kuin Kuninkuusraveja. Valtakunnallinen suurtapahtuma on eri asia kuin paikallinen suurtapahtuma ja niille kummallekin näyttäisi olevan tilausta.

Katsojamäärien laskun lisäksi iso ongelma on hevosmäärien lasku. Hevosen omistajien määrä on laskusuunnassa, mikä on todennäköisesti sidoksissa alan yleisen suosion laskuun. Tilanne on itse asiassa aika mielenkiintoinen, koska juuri tällä hetkellä tilanne menestyvän hevosen omistajan kannalta on parempi kuin koskaan ennen. Palkintotaso on korkealla ja hevosen on helppo päästä mukaan kilpailuihin. Alan tulevaisuuden haasteet tietysti ovat todellisia ja harmaalta näyttävä tulevaisuus ymmärrettävästi vähentää hevosen omistamisen kiinnostavuutta.

Rahapelaamisen suosio on ollut viime vuosina lievässä laskussa. Uuden koko pelitoimintaa hoitavan Veikkauksen pelikate on laskenut yhtiön koko kolmivuotisen toiminnan ajan. Osa vähentyneestä pelaamisesta näyttää siirtyneen ulkomaisille peliyhtiöille. Ravipelaamisen suosio on laskenut jopa enemmän kuin muun rahapelaamisen. Ravipelien osuus ennen uuden Veikkauksen perustamista kokorahapelaamisesta oli lähellä neljää prosenttia, mutta nyt se on enää reilut 3 %. Näyttää siltä, että ravipelit eivät ole kiinnostava tuoteryhmä tilanteessa, jossa asiakas saa kaikki mahdolliset rahapelituotteet yhdeltä luukulta.

Raviurheilun mahdollisuudet muutoksessa

Avainkysymys on, miten raviurheilu pystyy vastaamaan yleisiin kulutustrendeihin. Raviurheilu on osa viihteen ja vapaa-ajan markkinaa. Valintoja ei tehdä siis pelkästään rahapelaamisen sisällä vaan myös muiden viihdykkeiden välillä. Käytänkö torstai-illan katsomalla Lahden raveja vai kenties katsomalla jääkiekon liigaottelua paikan päällä tai tv:n välityksellä vai menenkö vaimon kanssa elokuviin jne.

Pitkän tähtäimen tärkein tehtävä on raviurheilun yleisen hyväksyttävyyden kasvattaminen. Tätä varten tarvitaan aktiivista näkyvyyden ja tiedottamisen lisäämistä. Tätä tehtävää varten on terävöitettävä viestinnän kärkeä. Mitä ala haluaa itsestään kertoa? Mikä on se kuva, jonka haluamme alan ulkopuolisille kertoa? Moni alan harrastaja on esittänyt kritiikkiä siitä, että raviurheilua on markkinoitu liikaa rahapelaamisen kautta. Mielestäni tämä on ollut menneinä vuosina oikea valinta, koska alan rahoitus on tullut hyvin pitkälle ravipelien tuotosta ja hevosen omistajien rahoista. Nyt alan rahoitus ei ole suoraan kytköksissä ravipelien volyymiin, joten muitakin vaihtoehtoja on olemassa. Yksi ratkaisu viestinnän ja markkinoinnin kärjeksi voisi olla hevonen, mutta erottuuko se silloin riittävästi esimerkiksi ratsastuksesta? Oli valinta mikä tahansa, sen tulee olla uskottava!

Raviurheilun haasteena on ollut alan sisäinen erimielisyys. Tästä on päästävä eroon! Ei ole olemassa ratkaisuja, jotka miellyttävät kaikkia. On kuitenkin uskallettava tehdä valintoja ja luotettava siihen, että viime kädessä alan parempi yleinen tulevaisuus hyödyttää lopulta kaikkia, vaikka lyhyellä tähtäimellä hyödyt ja haitat jakaantunevat epätasaisesti. ”Oma pesä” on saatava kuntoon, koska muuten ei voida tehdä uskottavaa viestintää ja markkinointia ulkopuolisille.

Digitalisaatio on alue, jossa Suomen raviurheilu ja erityisesti ravipelaaminen on onnistunut hyvin. Digitaalisten kanavien osuus ravipelaamisessa on paljon suurempi kuin muilla pelialueille. Suomen Hippos on myös ansiokkaasti kehittänyt digitaalisia järjestelmiään ja informaation osalta tilanne näyttää hyvältä. Ongelmana ovat reaaliaikaiset digitaaliset palvelut itse tapahtuman aikana. Raviurheilu ei sovi kovin hyvin vedonlyönnissä suosiota kasvattavaan live-pelaamiseen. Ravilähdön aikana tapahtuvaa livepelaamista ei ole vielä edes testattu ja sen mahdollisuudet näyttävät huolestuttavan pieniltä. Asiakas ei myöskään saa juuri mitään reaaliaikaista palvelua ravitapahtuman aikana. Tapahtumaa ennen ja sen jälkeen digitaalisia kanavia voi hyödyntää, mutta mikä tukisi katsojakokemusta kotisohvilla ja paikan päällä raviradoilla?

Ravialan on ymmärrettävä, että asiakas on kuningas (& kuningatar)! Ketkä sitten ovat raviurheilun ydinasiakkaat, joita pitäisi palvella parhaiten? On pääkohderyhmä ”suuri yleisö”, nykyiset aktiiviset asiakkaat vai kenties lajien harrastajat eli ”tallialueen väki”? Näiden ryhmien tarpeet ovat hyvin erilaiset ja ne vaativat erilaisia toimenpiteitä, joita kaikkia ei voida toteuttaa yhtä aikaa. Suuri yleisö on kriittistä, jos ala haluaa saada uusia harrastajia. Nykyiset asiakkaat puolestaan ovat kriittisiä tässä ja nyt, koska alan rahat tulevat tältä ryhmältä. Lajin urheilijat puolestaan ovat kriittinen ryhmä, jotta ravitoimintaa yleensä on olemassa. Avaintekijä on joka tapauksessa ymmärtää, mitkä tekijät millekin asiakasryhmälle ovat tärkeimpiä tekijöitä.

Onko raviradoilla enää tulevaisuutta? Kuten jo aiemmin totesin, niin bulkkituote ei kiinnosta enää juuri ketään. Ratojen on kehitettävä asiakkaille elämyksiä ja viihdettä, jotakin erityistä, joka on syynä saapua paikan päälle ravikilpailuihin. On selvää, että kaikki ravitapahtumat eivät voi olla erityistapahtumia. Mielestäni ravikilpailuja tulisi uskaltaa profiloida nykyistä voimakkaammin. Ratojen tulisi hakea itselleen erottuvaa roolia ja keskittyä joihin tiettyihin tapahtumiin ja tehdä niistä nykyistä suurempia. Ravipelitoimintaa varten tarvitaan vähintään yksi urheilullisesti kiinnostava ravitapahtuma per päivä, mutta kaikkien näiden kilpailujen ei tarvitse yrittää olla spesiaalitapahtuma yleisölle. Raviratojen ja ravikilpailujen osalta olisi myös syytä erottaa nykyistä selvemmin ravipelaamista varten järjestettävät kilpailut ja raviharrastamista varten järjestettävät ravit.

Vastuullisuus tai itse asiassa sen puute on tekijä, jolla raviurheilu voi menettää enemmän kuin voittaa. Alan kannalta on kriittistä, että hevosten kohtelu sekä radalla että valmennuksessa on kunnossa. Media on tämä päivänä yhä julmempi ja negatiiviset asiat saavat helposti laajaa julkisuuttaa. Tämän vuoksi on kaikkien alan harrastajien etu, ettei raviurheilu anna aihetta negatiiviseen julkisuuteen. Esimerkkinä ehdottaisin, että Suomessa harkittaisiin Norjan mallista piiskan käytön kieltämistä.

Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla. Muutos on saatava kuitenkin käyntiin saman tien. Eteneminen voi tapahtua pienin mutta suunnitelluin askelin. Nyt ei ole enää aikaa odotella!

Kiitos ja näkemiin!

Kaikki loppuu aikanaan, ei ainakaan tää, ei ainakaan tää… Tiesin, että tämä päivä koittaa joskus, mutta yllättävän kauan siihen on mennyt. Olen työvuosieni aikana ollut useaan otteeseen head huntereiden juttusilla lähinnä uteliaisuuttani. Vajaat kymmenen vuotta sitten eräs head huntereista totesi minulle, että he kutsuivat minut keskusteluun pitkän harkinnan jälkeen, koska on tunnettu tosiasia, ettei se Vähänen sieltä Veikkauksesta minnekään lähde. No, nyt lähtee!

Olen saanut tehdä yli 28 vuotta töitä suomalaisissa rahapeliyhtiöissä isojen ja mielenkiintoisten haasteiden parissa. Noihin vuosiin mahtuu upeita osaavia ammattilaisia, jotka varmasti menestyisivät ja ovat itse asiassa menestyneet muillakin aloilla ja toisissa yhtiöissä. Mielestäni on täysin väärä käsitys, että monopoliyhtiössä ei tarvitse tehdä mitään ja rahaa tulee ”ovista ja ikkunoista” tekemättä mitään.

Minulla ei ole tarvetta puolustella tai arvostella Veikkausta yhtään mistään. Olen vain aidosti sitä mieltä, että pääsääntöisesti yhtiö on toiminut hienosti. Kaikille sattuu virheitä, vaikka ei pitäisi, mutta se on inhimillistä. Kaikista asioista en ole ollut, enkä ole, samaa mieltä, mutta ei kukaan voi aina saada tahtoansa läpi. Joskus tämän asian ymmärtäminen ja hyväksyminen on vaikeaa ja niin se ollut välillä ollut minullekin.

Uskon edelleen olevani yksi Suomen parhaista rahapelialan asiantuntijoista. Tunnen rahapelitoiminnan lisäksi myös rahapelijärjestelmät paitsi Suomessa niin myös monissa muissa maissa. Koen, ettei tälle osaamiselleni enää ole ollut Veikkauksessa todellista tarvetta. Olen ajautunut tilanteeseen, jossa arvostukseni yhtiön ulkopuolella on merkittävästi korkeampi kuin täällä kotikentällä. Ihminen yleensä kaipaa arvostusta ja sitä minun nyt pitää yrittää etsiä muualta.

En ole vielä toistaiseksi tehnyt lopullisia päätöksiä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Todennäköistä on, että heittäydyn yrittäjän maailmaan, jossa pääsen toivottavasti tekemään asioita, joita oikeasti osaan ja joista nautin. Rahapeli- ja urheilumaailmat ovat minun kotikenttiäni ja niistä en luovu jatkossakaan.

Kiitos ja kumarrus kaikille nykyisille ja entisille työkavereilleni ja yhteistyökumppaneille. Rahapeliasioissa saa olla jatkossakin yhteydessä. Nähdään myös raveissa!

Terveisin

”rahapeliguru”-Jari

MITEN RAHAPELIYHTIÖIDEN FUUSIO ON ONNISTUNUT?

Sorry but this time I’ll write in Finnish. If you are interested in my views on how well Finland has managed to reach the goals which were set for the new gambling company, feel free to use Google translator or who knows I might write the same story in English later…

Suomen valtio päätti noin 3,5 vuotta sitten aloittaa kolmen rahapelitoimintaa hoitaneen yhtiön Fintoton, RAY:n ja Veikkauksen yhdistämisen yhdeksi peliyhtiöksi. Uusi yhtiö, Veikkaus, saatiin toimintaan vuoden 2017 alusta alkaen. Sain itse olla vahvasti mukana valmistelemassa yhtiöiden integrointia ja uskon sen vuoksi tietäväni erittäin hyvin, mitä tavoitteita tuolle jättifuusiolle asetettiin. Eilen julkaistu THL:n peliongelmatutkimus herätti pohtimaan uuden mallin onnistumista hieman laajemmin. Tässä blogissa esittämäni tulkinnat ovat täysin omiani ja Veikkauksella ei ole mielipiteideni kanssa mitään tekemistä, vaikka olenkin muodostanut näkemykseni työni kautta.

Kolmen rahapeliyhtiön yhdistämiselle asetettiin kolme päätavoitetta, jotka olivat:

  1. Rahapelien yksinoikeuden turvaaminen
  2. Edunsaajien tuottotason säilyttäminen
  3. Rahapeleihin liittyvien ongelmien minimointi

Reilun kahden vuoden toiminta voi olla liian lyhyt aika vetää lopullisia johtopäätöksiä, mutta katsotaan, miltä tilanne tällä hetkellä näyttää kyseisten tavoitteiden suhteen ja miltä erityisesti kokonaisuus vaikuttaa.

Kolme yksinoikeudella toiminutta rahapeliyhtiötä päätettiin yhdistää, koska niiden toiminta alkoi olla pelien digitalisoitumisen vuoksi niin lähellä toisiaan, ettei rajan vetäminen yhtiöiden välillä ollut enää todellisuudessa mahdollista. Yksinoikeus on mahdollista vain silloin, kun toimijoita yhdellä alueella on vain yksi – kahden yhtiön yksinoikeus samalla alueella ei ole yksinoikeus ja sellaisessa tilanteessa ei ole oikeutta rajoittaa muiden tulemista samalle alueelle. Yksi rahapeliyhtiö ei ollut ainoa vaihtoehto, koska Suomessa olisi voitu jatkaa edelleen kolmella yhtiöllä tai siirtymä olisi voitu tehdä kahteen yhtiöönkin. Näissä kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa olisi yhtiöiden toiminnan välille pitänyt tehdä aiempaa selkeämpi raja, joka puolestaan olisi aiheuttanut pidemmällä tähtäimellä hankaluuksia edunsaajien tuottotason turvaamiselle. Rahapeleistä saatava kokonaistuotto olisi todennäköisesti laskenut tai ainakin edunsaajien väliset tuottomäärät olisivat muuttuneet. Yksi rahapeliyhtiö oli siis luonnollisin vaihtoehto toteuttamaan yhdistämiselle asetettuja päätavoitteita; se vastaisi rakenteellisesti yksinoikeuden edellytykseen, olisi tuotonjaon osalta mutkattomin malli ja näin yhtiö pystyisi myös hallinnoimaan kokonaispelaamista paremmin kuin useat yhtiöt.

Uudella Veikkauksella on periaatteessa yksinoikeus kaikkeen rahapelaamiseen Suomessa, vaikka PAF:lla on oikeus toimeenpanna rahapelejä Ahvenanmaalla ja laivaliikenteessä. Periaatteessa fuusion ensimmäinen tavoite on toteutunut hyvin, mutta todellisuudessa tilanne on itse asiassa mennyt huonompaan suuntaan. Yksinoikeustoiminnan markkinaosuus Suomen rahapelitoiminnasta on fuusion jälkeisenä reiluna kahtena vuotena pudonnut noin 4 prosenttiyksikköä, mikä tarkoittaa rahapeleihin hävityssä rahassa noin 60 miljoonaa euroa. Tuon verran enemmän rahaa valui viime vuonna Suomesta ulkomaisille peliyhtiöille verrattuna fuusiota edeltäneeseen vuoteen 2016. Ulkomaille pelaamisen kasvuvauhti on selvästi kiihtynyt aiempaan kehitykseen verrattuna. Yksinoikeus on siis onnistuttu turvaamaan lainsäädännön tasolla, muttei käytännön pelitoiminnassa.

Uuden Veikkauksen pelitoiminta on sekä ensimmäisenä että toisena toimintavuotena pienentynyt hieman edelliseen vuoteen verrattuna. Kustannussäästöjen ansiosta edunsaajille on kuitenkin pystytty tulouttamaan sen verran, kuin valtion budjetissa on ennustettu tuottoja tulevan. Edunsaajien tuottotaso on siis toistaiseksi onnistuttu säilyttämään, mutta muutos kokonaistuotoissa ei varmasti ole ollut suunnitellun mukainen, koska fuusioita edeltävinä vuosina yhtiöiden kokonaistuotto oli koko ajan kasvussa. Lisäksi odotuksissa oli, että uusi yhtiö pystyisi kehittämään uusia rahapelitoimintoja sellaisille alueille, jotka olivat olleet kolmen yhtiön mallissa ”ei kenenkään maata”. Tällaista kehitystä ei ole kuitenkaan juuri tapahtunut.

Yksinoikeuden turvaamisen ja edunsaajien tuottotason säilyttämisen tavoittelussa näyttää olevan ristiriita. Suomen rahapelitoiminnan yksinoikeuden turvaaminen on erityisesti sisäministeriön (SM) ja sen hallinnonalalla toimivan Poliisihallituksen (rahapelitoiminnan valvoja) vastuulla. SM lähestyy asiaa juridisesta / lainopillisesta näkökulmasta, mikä virkavastuuta ajatellen on aivan ymmärrettävää. Sen tehtävänä on huolehtia, että Suomessa toimeenpantava rahapelitoiminta on juridisesti kestävällä pohjalla. SM ei kanna huolta rahapelitoiminnasta edunsaajille kertyvistä tuotoista, koska tuotot eivät ole yksinoikeusjärjestelmän oikeuttamisperuste, vaan ainoastaan sen suotuisa seurannaisvaikutus. Edunsaajien tuottokehitys puolestaan on erityisesti tuottoa jakavien ministeriöiden (OKM, MMM ja STM) agendalla, mutta niillä ei ole varsinaista roolia yksinoikeustoiminnan valvonnassa. Omistajan eli Suomen valtion kokonaisnäkemys rahapelitoiminnan käytännön tason kysymyksistä siis puuttuu.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että yksinoikeusjärjestelmän turvaaminen on primääri tavoite, ja tuottotavoite on sille alisteinen. Peliyhtiön näkökulmasta omistajan tavoite on toteutunut nk. kanavointitehtävän myötä, jolloin yhtiö on pyrkinyt tarjoamaan asiakkailleen samantyyppisiä tuotteita ja palveluja, joita pelaajat ovat voineet saada internetin kautta muilta yhtiöiltä. Aiemmasta poiketen uuden yhden yhtiön mallin aikana valvova viranomainen ei kuitenkaan ole enää pitänyt kanavointitehtävää validina perusteena toiminnalle. Osin tästä syystä tiukentunut sääntely on aikaansaanut se, että yhtiön tuotekehitys ei ole pysynyt kansainvälisen kehityksen tahdissa ja markkinaosuus ja yhtiön tuotto ovat kääntyneet pienoiseen laskuun. Mikäli tämä kehitys jatkuu tai jopa vauhdittuu, vaarantuu koko yksinoikeusjärjestelmän legitimiteetti ja yksinoikeusjärjestelmän turvaaminen muodostuu entistä vaikeammaksi. Tilanne voi kärjistyä niinkin pahaksi laskevien tuottojen myötä, ettei yksinoikeusjärjestelmää enää halutakaan turvata, jolloin Suomi ajautuisi Tanskan ja Ruotsin polulle, vaikka alun perin juuri kukaan ei tätä tietä varsinaisesti halunnutkaan. Yksinoikeusjärjestelmän tehokkain suojelutapa on huolehtia järjestelmän legitimiteetistä, mikä puolestaan edellyttää asiakkaiden kannalta riittävän kilpailukykyistä tarjoaa.

THL:n tutkimuksen julkaisemisessa korostettiin eilen paljon rahapeleihin liittyvien ongelmien minimoinnin epäonnistumista. Olisi siis helppo todeta, että tämä tehtävä meni pieleen. En ole kuitenkaan aivan varma, onko epäonnistumista tapahtunut ja jos on, niin onko epäonnistuja Veikkaus vai Suomi. Peliongelmien taso on isossa mittakaavassa pysynyt jo vuosia hyvin samalla tasolla eli noin 3% Suomen aikuisväestöstä on kokenut rahapelaamisesta aiheutuvia ongelmia. Eri tavoin toteutetut tutkimukset antavat hieman eri tuloksia, mutta taso on ollut pitkään samaa luokkaa. Suomen rahapeliongelmat eivät ole kuitenkaan enää nykyisin yhä kansainvälistyvässä maailmassa sama asia kuin Veikkauksen tarjoamista rahapeleistä aiheutuvat ongelmat. Yhä suurempi osa suomalaisten rahapelaamisesta suuntautuu ulkomaisten pelitarjoajien palveluihin ja kohdistuu keskimääräistä enemmän peliongelmia aiheuttaviin tuotteisiin eli vedonlyöntiin ja erityisesti kasinopeleihin. On siis aivan mahdollista, että itse asiassa Veikkauksen peleistä aiheutuneet peliongelmat ovat pienentyneet, vaikka kokonaisongelmat olisivat lisääntyneet. Oli niin tai näin, niin tässä kolmannessakaan tavoitteessa ei ole onnistuttu täydellisesti, koska peliongelmia tulisi voida vähentää.

Kaikkien kolmen tavoitteen haasteet ja ainakin osittaiset epäonnistumiset liittyvät kokonaisuuden hallinnan ja ymmärtämisen puutteeseen. Yksinoikeutta puolustetaan vain juridisesta näkökulmasta, edunsaajien asemaa ajatellaan vain taloudellisesta näkökulmasta ja rahapelien haittoja tarkastellaan vain ongelmanäkökulmasta. Rahapelijärjestelmän tulevaisuuden kannalta tarvittaisiin näiden sijaan kokonaisvaltainen tarkastelu, jossa ymmärretään, mitä tavoitellaan ja miten se saadaan kokonaisuutta optimoiden aikaiseksi. Muussa tapauksessa päädytään osaoptimointiin, joka johtaa erittäin todennäköisesti virheratkaisuihin. Vaadin, että Suomen rahapelijärjestelmän kehittämisen ja mahdollisen muutoksen tulee perustua ammattimaiseen kokonaisuuden tarkasteluun ja ratkaisuun!