Mitäpä sitä kesälomallaan muutakaan tekisi kuin kirjoittaisi
omaan työhönsä liittyvää blogia… Kuten olen jo blogeissani aiemminkin todennut,
niin kirjoitukseni ovat täysin omaa käsialaani ja työantajallani Veikkauksella
ei ole näiden tekstien kanssa mitään tekemistä. Ajatukseni ja mielipiteeni ovat
siis täysin omiani, vaikka tietysti työtehtäväni ovat edesauttaneet tietojen saamista
ja näkemyksien syntyä.
Kirjoitin pari kuukautta sitten arvioni Suomen uuden
hallituksen mahdollisista vaikutuksista suomalaiseen rahapelipolitiikkaan ja
-järjestelmään. Totesin silloin uskovani mm. siihen, että vastuullisuuden
merkitys tulee korostumaan ja nykyinen yksinoikeuteen perustuva järjestelmä
tulee säilymään ainakin tämän hallituskauden loppuun asti. Olen edelleen samaa
mieltä, vaikka tuon jälkimmäisen asian todennäköisyydet ovat tämän viikon kommenttien
perusteella muuttuneet.
Veikkauksen mainonta on saanut viime aikoina osakseen kovaa
kritiikkiä. Virheitä on varmasti tehty, mutta kyseessä ovat toistaiseksi olleet
yksittäiset ylilyönnit ja/tai virhearviot, joiden ei mielestäni pitäisi millään
tavalla vaikuttaa siihen, minkälainen rahapelijärjestelmä Suomessa on. Vai
pitäisikö kuitenkin? Onko mainoksista tunnistettava linja rahapelaamisen kannustamiseen
sittenkin merkki jostakin isommasta rakenteellisesta ongelmasta?
Kansanedustaja Juhana Vartiaisen lausunto Veikkauksen
tilanteesta oli kuin suoraan omasta suustani. Uusi Veikkaus on joutunut
hankalaan tilanteeseen. Osakeyhtiön tulee kuunnella omistajansa mielipiteitä.
Veikkaus on 100 % Suomen valtion omistama yhtiö, joten Suomen valtion ääni on
omistajan ääni, mutta mitä tuo ääni kertoo yhtiölle? Veikkaus tuottaa
edunsaajilleen vuositasolla yli miljardi euroa ja sen lisäksi valtio saa
rahapelitoiminnasta noin 200 miljoonan euron verotulot. Fiskaalisen tuoton taso
Suomen valtiolle on siis noin 1,2 miljardia euroa, joka on yli 2 % koko valtion
tulobudjetista. Taloudellisesta näkökulmasta puhutaan omistajan kannalta
valtavan suuresta asiasta. Toisaalta taloudellinen tuotto ei ole pätevä
oikeudellinen peruste yksinoikeusjärjestelmän ylläpitämisen syyksi. Rahapelien
järjestämisen yksinoikeus on mahdollista, jos järjestelmä ehkäisee pelaamiseen
liittyviä ongelma, joita ovat mm. rikollisuus ja peliongelmat. Veikkauksen
omistajan eli Suomen valtion tehtävänä on siis myös ohjata yhtiötä toimimaan
mahdollisimman vastuullisesti. Nyt näyttää siltä, että omistajan kaksi eri
näkökulmista syntyvää tahtotilaa iskevät toisiaan korville.
Toistan varmasti itseäni liikaa, mutta Suomen valtion tulisi
päättää, kumpaa asiaa Veikkauksen tulee ensisijaisesti tavoitella. Vastuullisuuden
priorisointi tarkoittaa väistämättä nykyisen tuottotason merkittävää
putoamista. Vastuullisuustoimenpiteiden lisääminen lienee kohtuullisen helppoa,
jos tuottojen alenemisesta ei tarvitse välittää. Toisaalta vain Veikkauksen
tekemät erityisen kovat vastuullisuustoimenpiteet eivät välttämättä juuri
poista ongelmapelaamista, mikäli viranomaisilla ei ole nykyistä enemmän keinoja
puuttua Suomen reguloinnin ulkopuolella tapahtuvaan pelaamiseen (= offshore
peliyhtiöt). Tällaisessa tilanteessa aktiivisten pelaajien rahat vain siirtyvät
toisille peliyhtiöille, joiden vastuullisuustoimenpiteet ovat yleisesti ottaen selkeästi
Veikkauksen nykytason alapuolella. Mikäli taas Suomen valtio päättää priorisoida
tuottotasoa, niin yksinoikeusjärjestelmästä pitänee luopua ja siirtyä esim.
Tanskan ja Ruotsin seuraksi lisenssijärjestelmään tai ainakin osittaiseen
sellaiseen.
Veikkaus näyttää joutuneen ristituleen, jossa toisaalta ”ammuksia”
tulee peliongelmia korostavilta tahoilta, jotka vaativat yhtiötä toimimaan
nykyistä vastuullisemmin ja lopettamaan tai ainakin merkittävästi hidastamaan
tuotekehityksen ja myynnin edistämisen. Toisaalta ”pommitusta” tulee aivan toisilta
tahoilta, jotka pyrkivät edistämään yksinoikeuteen perustuvan
rahapelijärjestelmän murtumista ja suuressa määrin myös yksityisten
kansainvälisten rahapeliyhtiöiden liiketoimintamahdollisuuksien avautumista Suomessa.
On ollut ”huvittavaa” seurata viime aikaista keskustelua, jossa nämä kaksi
täysin eri asiaa ajavaa tahoa ovat yhdessä arvostelleet Veikkauksen toimintaa. Vertaisin
tilanne politiikkaan, jossa äärioikeisto ja -vasemmisto hyökkäävät yhteisen
keskellä olevan vallanpitäjän kimppuun.
Olen pääministeri Rinteen kanssa samaa mieltä siitä, että
suomalaisen rahapelijärjestelmän perusteita tulee jälleen kerran tarkastella,
vaikka Suomen uusi hallitus vain pari kuukautta sitten teki hallitusohjelmassaan
asiasta selkeitä linjauksia. Uskon vahvasti faktaperusteiseen päätöksentekoon
ja toivon, että tätä periaatetta noudatetaan myös rahapeliasiassa. EU:ssa on
viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut monessa maassa muutos rahapelien
yksinoikeudesta lisenssijärjestelmään. Näistä muutoksista, mm. Italiassa,
Ranskassa, Tanskassa ja viimeisimpänä Ruotsissa, on saatavissa paljon faktatietoa.
Taloudelliset vaikutukset on helppo analysoida, mutta yllättävää on se, ettei kaikissa
maissa ole kiinnitetty huomiota peliongelmissa tapahtuneisiin muutoksiin.
Esimerkiksi edistyksellisessä Tanskassa ei tehty ennen muutosta ongelmapelaamisen
määrän arviointia lainkaan, joten vertailukohtaa muutoksen vaikutuksille ei ole
olemassa. Vaikuttaakin siltä, että monen maan päätöksentekoa on ohjannut
taloudelliset tavoitteet.
Olen todennut aiemmissa blogeissani, että vastustan
lähtökohtaisesti monopoleja. Olen kuitenkin saanut työskennellä rahapelejä
yksinoikeudella hoitavissa yhtiöissä kohta 28 vuoden ajan ja ymmärrän sen vuoksi
hyvin, että joissakin tapauksissa yksinoikeudella päästään parempiin tuloksiin
kuin vapaalla kilpailulla. Uskon näin olevan aloilla, joilla on todellinen
tarve säädellä asiakkaiden kulutusta. Suomessa tällaisen kuluttajia koskevan
erityisen suojelun aloiksi on katsottu mm. alkoholi ja rahapelaaminen. Vaatiiko
kuluttajien erityinen suojelu yksinoikeusjärjestelmää vai ei?
Ruotsin lisenssimallissa viranomaiset ovat saaneet säätelyn
piiriin aiemman parin yhtiön sijaan yli sata yhtiötä. Viranomaisen mahdollisuus
puuttua asioihin on siis tässä mielessä lisääntynyt merkittävästi. Toisaalta
aiemman parin virallisen toimijan (ATG & Svenska Spel) mallista siirtyminen
yli sadan rahapelibrändin malliin on aiheuttanut mainonnassa räjähdysmäisen
kasvun, joka taas väistämättä lisää peliongelmia. Järjestelmäratkaisuun ei siis
ole itsestään selvää ratkaisua. Elämme kiinnostavia aikoja…