RAHAA VAI VASTUULLISUUTTA?

Mitäpä sitä kesälomallaan muutakaan tekisi kuin kirjoittaisi omaan työhönsä liittyvää blogia… Kuten olen jo blogeissani aiemminkin todennut, niin kirjoitukseni ovat täysin omaa käsialaani ja työantajallani Veikkauksella ei ole näiden tekstien kanssa mitään tekemistä. Ajatukseni ja mielipiteeni ovat siis täysin omiani, vaikka tietysti työtehtäväni ovat edesauttaneet tietojen saamista ja näkemyksien syntyä.

Kirjoitin pari kuukautta sitten arvioni Suomen uuden hallituksen mahdollisista vaikutuksista suomalaiseen rahapelipolitiikkaan ja -järjestelmään. Totesin silloin uskovani mm. siihen, että vastuullisuuden merkitys tulee korostumaan ja nykyinen yksinoikeuteen perustuva järjestelmä tulee säilymään ainakin tämän hallituskauden loppuun asti. Olen edelleen samaa mieltä, vaikka tuon jälkimmäisen asian todennäköisyydet ovat tämän viikon kommenttien perusteella muuttuneet.

Veikkauksen mainonta on saanut viime aikoina osakseen kovaa kritiikkiä. Virheitä on varmasti tehty, mutta kyseessä ovat toistaiseksi olleet yksittäiset ylilyönnit ja/tai virhearviot, joiden ei mielestäni pitäisi millään tavalla vaikuttaa siihen, minkälainen rahapelijärjestelmä Suomessa on. Vai pitäisikö kuitenkin? Onko mainoksista tunnistettava linja rahapelaamisen kannustamiseen sittenkin merkki jostakin isommasta rakenteellisesta ongelmasta?

Kansanedustaja Juhana Vartiaisen lausunto Veikkauksen tilanteesta oli kuin suoraan omasta suustani. Uusi Veikkaus on joutunut hankalaan tilanteeseen. Osakeyhtiön tulee kuunnella omistajansa mielipiteitä. Veikkaus on 100 % Suomen valtion omistama yhtiö, joten Suomen valtion ääni on omistajan ääni, mutta mitä tuo ääni kertoo yhtiölle? Veikkaus tuottaa edunsaajilleen vuositasolla yli miljardi euroa ja sen lisäksi valtio saa rahapelitoiminnasta noin 200 miljoonan euron verotulot. Fiskaalisen tuoton taso Suomen valtiolle on siis noin 1,2 miljardia euroa, joka on yli 2 % koko valtion tulobudjetista. Taloudellisesta näkökulmasta puhutaan omistajan kannalta valtavan suuresta asiasta. Toisaalta taloudellinen tuotto ei ole pätevä oikeudellinen peruste yksinoikeusjärjestelmän ylläpitämisen syyksi. Rahapelien järjestämisen yksinoikeus on mahdollista, jos järjestelmä ehkäisee pelaamiseen liittyviä ongelma, joita ovat mm. rikollisuus ja peliongelmat. Veikkauksen omistajan eli Suomen valtion tehtävänä on siis myös ohjata yhtiötä toimimaan mahdollisimman vastuullisesti. Nyt näyttää siltä, että omistajan kaksi eri näkökulmista syntyvää tahtotilaa iskevät toisiaan korville.

Toistan varmasti itseäni liikaa, mutta Suomen valtion tulisi päättää, kumpaa asiaa Veikkauksen tulee ensisijaisesti tavoitella. Vastuullisuuden priorisointi tarkoittaa väistämättä nykyisen tuottotason merkittävää putoamista. Vastuullisuustoimenpiteiden lisääminen lienee kohtuullisen helppoa, jos tuottojen alenemisesta ei tarvitse välittää. Toisaalta vain Veikkauksen tekemät erityisen kovat vastuullisuustoimenpiteet eivät välttämättä juuri poista ongelmapelaamista, mikäli viranomaisilla ei ole nykyistä enemmän keinoja puuttua Suomen reguloinnin ulkopuolella tapahtuvaan pelaamiseen (= offshore peliyhtiöt). Tällaisessa tilanteessa aktiivisten pelaajien rahat vain siirtyvät toisille peliyhtiöille, joiden vastuullisuustoimenpiteet ovat yleisesti ottaen selkeästi Veikkauksen nykytason alapuolella. Mikäli taas Suomen valtio päättää priorisoida tuottotasoa, niin yksinoikeusjärjestelmästä pitänee luopua ja siirtyä esim. Tanskan ja Ruotsin seuraksi lisenssijärjestelmään tai ainakin osittaiseen sellaiseen.

Veikkaus näyttää joutuneen ristituleen, jossa toisaalta ”ammuksia” tulee peliongelmia korostavilta tahoilta, jotka vaativat yhtiötä toimimaan nykyistä vastuullisemmin ja lopettamaan tai ainakin merkittävästi hidastamaan tuotekehityksen ja myynnin edistämisen. Toisaalta ”pommitusta” tulee aivan toisilta tahoilta, jotka pyrkivät edistämään yksinoikeuteen perustuvan rahapelijärjestelmän murtumista ja suuressa määrin myös yksityisten kansainvälisten rahapeliyhtiöiden liiketoimintamahdollisuuksien avautumista Suomessa. On ollut ”huvittavaa” seurata viime aikaista keskustelua, jossa nämä kaksi täysin eri asiaa ajavaa tahoa ovat yhdessä arvostelleet Veikkauksen toimintaa. Vertaisin tilanne politiikkaan, jossa äärioikeisto ja -vasemmisto hyökkäävät yhteisen keskellä olevan vallanpitäjän kimppuun.

Olen pääministeri Rinteen kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaisen rahapelijärjestelmän perusteita tulee jälleen kerran tarkastella, vaikka Suomen uusi hallitus vain pari kuukautta sitten teki hallitusohjelmassaan asiasta selkeitä linjauksia. Uskon vahvasti faktaperusteiseen päätöksentekoon ja toivon, että tätä periaatetta noudatetaan myös rahapeliasiassa. EU:ssa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut monessa maassa muutos rahapelien yksinoikeudesta lisenssijärjestelmään. Näistä muutoksista, mm. Italiassa, Ranskassa, Tanskassa ja viimeisimpänä Ruotsissa, on saatavissa paljon faktatietoa. Taloudelliset vaikutukset on helppo analysoida, mutta yllättävää on se, ettei kaikissa maissa ole kiinnitetty huomiota peliongelmissa tapahtuneisiin muutoksiin. Esimerkiksi edistyksellisessä Tanskassa ei tehty ennen muutosta ongelmapelaamisen määrän arviointia lainkaan, joten vertailukohtaa muutoksen vaikutuksille ei ole olemassa. Vaikuttaakin siltä, että monen maan päätöksentekoa on ohjannut taloudelliset tavoitteet.

Olen todennut aiemmissa blogeissani, että vastustan lähtökohtaisesti monopoleja. Olen kuitenkin saanut työskennellä rahapelejä yksinoikeudella hoitavissa yhtiöissä kohta 28 vuoden ajan ja ymmärrän sen vuoksi hyvin, että joissakin tapauksissa yksinoikeudella päästään parempiin tuloksiin kuin vapaalla kilpailulla. Uskon näin olevan aloilla, joilla on todellinen tarve säädellä asiakkaiden kulutusta. Suomessa tällaisen kuluttajia koskevan erityisen suojelun aloiksi on katsottu mm. alkoholi ja rahapelaaminen. Vaatiiko kuluttajien erityinen suojelu yksinoikeusjärjestelmää vai ei?

Ruotsin lisenssimallissa viranomaiset ovat saaneet säätelyn piiriin aiemman parin yhtiön sijaan yli sata yhtiötä. Viranomaisen mahdollisuus puuttua asioihin on siis tässä mielessä lisääntynyt merkittävästi. Toisaalta aiemman parin virallisen toimijan (ATG & Svenska Spel) mallista siirtyminen yli sadan rahapelibrändin malliin on aiheuttanut mainonnassa räjähdysmäisen kasvun, joka taas väistämättä lisää peliongelmia. Järjestelmäratkaisuun ei siis ole itsestään selvää ratkaisua. Elämme kiinnostavia aikoja…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s